Kylläpä nyt on taas tänään kelvannut ulkoilla ja muutenkin puuhailla piskien kanssa, kun on ollut ihana aurinkoinen ilma! Ikävä kyllä valoinen aika on todella lyhyt (7 tuntia), mutta näin viikonloppuna onneksi ehtii käyttää lähes tämän koko ajan hyväksi. :)
Ensin käytiin Lilon kanssa pitkällä metsäretkellä. Lokin jätin kotiin, koska osasin ounastella, että tällä tavalla "prime time"-aikaan ja hyvällä ilmalla metsä olisi täynnä maastopyöräilijöitä, joita Loki pelkää. Oikeassahan minä olin, meitä vastaan tuli lähemmäs kymmenen eri maastopyöräilijää. Lilo ei onneksi ole noista moksiskaan, ja nämä yksilöt oli vielä hyvin koulutettuja. ;) Osasivat nimittäin hidastaa kohdalla ja odottaa, että me huomataan ja väistetään.
Kukkulan kuningatar? :D
Pikkupuppana. <3
Kuten kuvista näkyykin, on Lilo saanut taas uuden takin käyttöönsä. :) Tämän olisi tarkoitus nyt olla viimeinen takki, joka on pentukokoa. Kohta (toivottavasti!) tuleekin jo lunta ja pakkasta, ja seuraavaksi takiksi teenkin todella reilun kokoisen toppatakin, jolla pärjää vähän pidemmälle. Senkin päällikangas tulee kuitenkin pitämään myös vettä ja tuulta, jotta mahdollinen (=todennäköinen? :D) räntä ja loska ei pääsisi ihan koko koiraa kastelemaan. Sen lisäksi teen vielä myöhemmin talvella kunnon fleecehaalarin, jonka avulla ulkoillaan sitten ne kovimmat pakkaset.
Tämän uuden takin tein jämäkankaista, joten se jäi selästä vähän turhan naftiksi, kun kangasta ei riittänyt tarpeeksi. Joten siitäkin syystä toivon, että tulisi pian kylmempää, ja Lilo pääsisi käyttämään toppatakkeja. Älkääkä hyvät ihmiset koskaan ostako tuota tummansinistä ulkoilukangasta, jos joskus sitä jossain näette. Se on ihan kauhea kangas työstää! :D Sen sijaan tuohon pirtsakkaan Hello Kitty -ulkoilukankaaseen olen rakastunut. <3 Se saa mut hyvälle mielelle, ja lisäksi se on helppoa käsitellä, jämäkkää, ja kestää erittäin hyvin Suomen syksyä. ;)
Tässä vielä hurjan hyvälaatuinen (:D) kuva takista:
Ja eipä Lokikaan ihan ilman aktiviteettiä jäänyt! Nimittäin menimme bussilla Jakomäkeen treenailemaan Heidin ja Javan kanssa eräälle isolle hiekkakentälle. Minun ja Lokin oli tarkoitus aloitella meidän "lelun tunnistus"-projektia. Eli ideana olisi, että Loki osaisi eri lelujen joukosta koskettaa sitä lelua, jonka nimen sanon. Haluan kannustaa Lokia tarjoamaan omia ehdotuksiaan, joten lelua sai koskettaa nenällä tai tassulla, tai sen sai jopa tuoda mulle. Loki päätti sitten, että tassulla läpsäiseminen on hyvä tapa merkitä oikea lelu. ;)
Päästiin asiassa hyvin alkuun, Loki tunnistaa nyt kaksi lelua nimeltä - patukan ja narupallon. :) Loki tykkäsi tästä tekemisestä todella paljon, ja se oli hirveän innoissaan. Välillä poitsua meinasi vähän turhauttaa, jos meni väärin, mutta turhaumat oli hyvä purkaa esillä oleviin leluihin... ja Lokille toimii naksutin tosi hyvin, joten käytettiin sitä tässäkin puuhassa.
Tärkeintä näissä treenaushetkissä on kuitenkin odottelun ja rauhoittumisen harjoitteleminen. Lokilla esiintyy pientä (tai suurta) piippausongelmaa, kun ollaan menossa treenipaikalle. Piippaa joskus myös vuoroa odotellessaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää, joten käytettiin nyt ihan kunnolla aikaa asian työstämiseen. Bussipysäkiltä ei kävelty kentälle, jos koira piippasi. Yhdestäkin vikinästä käännyttiin takaisin lähtöruutuun. Tätä samaa ollaan tehty agilityhallille kävellessä (joten joudutaan aina varaamaan todella paljon aikaa ennen treenejä), mutta työ on alkanut tuottaa tulosta. Loppujen lopuksi melko vähällä ajalla päästiin eteenpäin. Myöskin periaatteena on nyt se, että piippaavan koiran kanssa ei tehdä yhtään mitään, vaan odotetaan niin kauan, että se oikeasti on hiljaa ja rauhallinen. Tässäkin mielessä itsenäiset treenit on parhaita. Ohjatuissa treeneissä ja kursseilla ei oikein voi vaikuttaa aikatauluihin ja omaan suoritusvuoroon. Toki voi sanoa, että me ei nyt tulla, kun tää piippaa, mutta ei ole kiva maksaa maltaita sitten siitäkään...
Lopuksi sitten palkitsin Lokin rankasta ajattelutyöstä kivoilla ja vauhdikkailla leikeillä kera narupallon ja patukan. :D Harjoiteltiin siinäkin sitten salakavalasti vähän itsehillintää ja impulssikontrollia, eli aina välillä pyysin riehumisen lomassa Lokia istumaan ja odottamaan, pyytämään lupaa, ottamaan kontaktia, päästämään irti jne. Nämä sujuivat yllättävän hyvin. Loppujen lopuksi koko reissuun vierähti yli kolme tuntia, joten nyt on herra vähän väsynyt. :)
Väsymykseen ehkä osaltaan vaikuttaa se, että eilen oli molemmille koirille jännä päivä. Saatiin nimittäin "päivähoitoon" Lilon pentuesisko ja myöskin Lilon reilua vuotta vanhempi puolisisko. Eli kämpässä oli kolme whippetneitokaista ja Loki. :D Olin etukäteen odottanut vipinää ja vilskettä, mutta hyvin rauhallista täällä oli. Kaikki lähinnä nukkuivat, ainoastaan pennut välillä vähän painiskelivat keskenään. Iltakäppäilylläkin käytiin neljän koiran voimin, ja hyvin niitä pystyi ulkoiluttamaan yhtä aikaa. Ne kävelivät kaikki neljä koiraa yhdessä tiiviissä pinkassa, eikä ketään tarvinnut mitenkään erikseen komentaa. :D Oli rentouttavaa.
Heippatirallaa taas! Tässä ollaan marraskuuta vietelty oikein suuresti keleistä nauttien, eikä tosiaan uskoisi olevan marraskuun loppupuoli. Ihanaa auringonpaistetta ja jopa lämpöä on riittänyt, ja on ollut yhtä juhlaa päästää koirat usein telmimään pelloille ja metsään.
Lilo etenkin on päässyt telmimään siskojensa sekä muiden whippettien kanssa oikein urakalla. Lauantaina suuntasimme taas kohti Jakomäkeä, jossa pentukatras sai leikkiä sydämiensä kyllyydestä.
Siskon kanssa pitkospuilla. (Kuva: Riina Tuominen)
Hurja peto! (Kuva: Riina Tuominen)
"Minä olen vain tämmöinen pieni viaton whippetinpentu, en ole yhtään söpö..." (Kuva: Riina Tuominen)
Eilenkin päästiin nauttimaan hienosta säästä läheisellä pellolla. Lilon siskot asuvat lähellä, joten lenkeillä tulee törmättyä todella usein. Näin kävi eilenkin, ja koirat pääsivät taas kerran viettämään aikaa keskenään. Myös Loki on ollut mukana, vaikkakin olen sitten puuhaillut sen kanssa kaikenlaista muuta sillä välin, kun hippetit ovat leikkineet keskenään. Loki on kuitenkin sielultaan pesunkestävä paimenkoira, eikä sen psyyke tahdo kestää sitä, että "lauma" hajoaa tuhatta ja sataa ympäri peltoa, eikä suostu sen paimennettavaksi. :D Järkyttävä stressi! Mutta Loki on sitten leikkinyt ja treenaillut mun kanssa vähän sivummalla, ja on pärjäillyt ihan kivasti ja rennosti.
Mitähän nämä elukat ovat? Gaselleja vai hyppyrottia? (Kuva: Anna Mertaoja)
Perhepotretti. :D Mä nyt jotain muikistelen tossa, vissiin jutustelen jotain Lokille. (Kuva: Anna Mertaoja)
Kyllä se Lokikin osaa joskus edustaa! (Kuva: Anna Mertaoja)
...vaikkakin joskus menee vähän suu mutrulle. :D (Kuva: Anna Mertaoja)
Minun uljas pikku prinssini. <3 (Kuva: Anna Mertaoja)
Lokilla on teini-ikä suuresti helpottanut, ja mörköilyt ja hajujen perään jumitteleminen ovat käytännössä jo historiaa. Kuitenkin juoksuiset nartut (ainakin lähellä kulkiessaan) aiheuttavat vielä reaktion hormonihyrräisessä teinissä. Lokille onkin nyt sitten varattu kastraatioaika 18.12., minun joululahjani hänelle. :D Toivottavasti sen jälkeen ei enää tarvitse ihanille tyttösille ujeltaa. Myöskin toivon, että muut urokset suhtautuisivat Lokiin hieman suopeammin leikkauksen jälkeen, kun poitsu ei sitten enää poitsulta haise. Lokihan on itse ihan ok muiden urosten suhteen, mutta jostain syystä Loki on aika usein urosten mielestä tosi inha.
Sitten vähän treeniuutisia! Olen nyt pitänyt Liloa mukana tuolla omatoimisella hallivuorolla, ja aion tehdä niin ainakin tämän talvikauden ajan. Kahden koiran kanssa treenaaminen on rasittavaa, ja haluan viettää Lilon kanssa myös kahdenkeskeistä laatuaikaa, jota sillä ei niin kovasti ole aiemmin ollut. Ei olla tietenkään mitään "kunnon treeniä" tehty. Ollaan lähinnä tutustuttu treenitilanteeseen ja halliin, tehty kaikkea kivaa leikkimielisesti, esim. luoksetuloja ja agilityputken suorittamista. :D Putki onkin Lilolle erityisen mieluinen, rohkea likka menee sujuvasti jo mutkaputkestakin. Ainoa "oikea" asia, mitä hallilla ollaan harjoiteltu, on näyttelyseisottaminen. Lähinnä Lilo vasta tutustuu pöytään ja asetteluun, ja homma onkin tytön mielestä aika kivaa! Itseä vähän jännittää asettelu vielä, onneksi pystyn silmä kovana tarkkailemaan, miten kokeneemmat sen tekevät. ;)
Tässä hieman harjoittelun tulosta. (Kuva: Anna Mertaoja)
Lokin kanssa ollaan edelleen käyty perjantain myöhäisilloissa seuran agilitytreeneissä. Treenaaminen on ollut "ihan kivaa", mutta nyt olen tullut siihen radikaaliin päätökseen, ettei me jatketakaan enää talvikauden jälkeen. Se ei vain ole oikea paikka mulle eikä etenkään Lokille. Loki on kuitenkin harrastuskoiraksi vähän tahmea, siis rauhallinen ja harkitsevainen, ja se vaatii vähän omanlaista treeniä. Tuolla seuran treeneissä (ihan ymmärrettävästikin) homma on aika pikkutarkkaa hiomista, mikä on vienyt Lokilta innon ihan täysin. Viimeisimmissä treeneissä Loki oli jo ihan lopen kyllästynyt koko hommaan, mitä oli tuskallista katsella, koska Loki on aiemmin nauttinut agilitysta yli kaiken. Kuitenkaan me ei tähdätä mihinkään kisauralle välttämättä, joten päätin, että omatoimiset treenit toimivat Lokille kaikista parhaiten. Eli jatkamme varmaankin hallivuokraa vielä ensi vuoden puolella, ja otetaan tokon vastapainoksi sitten välillä pikkurataa ja yksittäisiä esteitä.
Lokin kanssa ollaan aloitettu myös muunlainen "hömpsöttely", eli hajuerottelua ja lelujen tunnistusta. Tällainen puuha on Lokille omiaan, koska siinä ei tarvitse erikseen yrittää nostaa virettä, vaan Loki saa toimia itselleen luontaisella tavalla - keskittyneesti, rauhallisesti ja omaan tahtiin. Ja puuhailun ohessa Loki saa paaaaaljon onnistumisia, kehuja ja namuja, mikä pönkittää sen entuudestaan hieman heikkoa itsetuntoa. On tosi ihanaa nähdä, miten koira nauttii olostaan. :) Pellolla olen heitellyt Lokille frisbeetä ja narupalloa, mistä se nauttii aivan erityisesti, kuten myös vetoleikeistä, joista se on vasta ihan vähän aikaa sitten innostunut.
Etukäteisjoululahjana aion ostaa Lokille vetovaljaat ja itselleni juoksuvyön. Tarkoitus on lumien tultua ruveta hiljalleen treenailemaan vetojuttuja, ensin taakanvedon kautta, ehkä myöhemmin myös pulkanvetoa ja koirahiihtoa. Jos yhtään koiraani tunnen, niin se saattaisi olla se "Lokin juttu". :) Tarkoitus on keväällä myös käydä Lokin kanssa jokin hauska ja lyhyt koiratanssikurssi, koska siinä me ainakin varmasti oltais hyviä! :D Mehän koiratanssitaan koko ajan, Loki rakastaa ns. "turhia" temppuja, pyörähdyksiä, pujotteluja, hyppyjä ja pomppuja... se jopa seisoo ja kävelee takajalkojen varassa, mitä se sitten tarjoaakin vähän turhankin usein...;)
Jälkeäkin olen tehnyt metsään pari kertaa, mutta Lokille ei ole kovin luontaista käyttää nenäänsä, joten se ei ole vielä oikein tajunnut jutun jujua. Ei ole ehkä myöskään ihan mun juttu, joten kokeiluun taitaa tuo jäädä.
No mutta, nyt lähdetään koirien kanssa sateiseen metsään lenkkeilemään! Ciao! :)
No olisikohan tuo banneri nyt vähän paremman näköinen? :D Ehkä! Lilpan kuvasta edelleenkin kiitokset Anna Mertaojalle!
Edelleen meillä sujuu oikein kivasti Lilon ja Lokin kanssa. Koirat tulevat mahtavasti toimeen keskenään, ja Lilo on ollut maailman helpoin ja kiltein pentu! Se on rauhallinen ja mukava kaveri, eikä juuri tee pahojaan.
Lilo saikin nyt viikonloppuna kokea ensimmäisen reissunsa Jyväskylään vanhempieni luokse. Hui! Lokillehan tämä on ihan tuttu juttu, joten isoveikka saikin vähän näyttää mallia, että miten junassa kuljetaan. Hienosti kumpikin koira matkusti, nukkuivat vain koko matkan, eivätkä ottaneet stressiä mistään. :)
Jyväskylässä meitä odotti hieman kurjat kelit. Loki ei paljon kylmyydestä ja sateista välitä, mutta Liloa vähän tahtoo harmittaa, kun varpaat kastuu. :D Mutta kun on takki päällä, niin kyllä se loppujen lopuksi ulkonakin ihan hyvin viihtyy. Etenkin, jos saa riehua metsässä tai pellolla! Lokillakin on ollut kurahaalari ahkerassa käytössä, ja olen ollutkin ostokseen erittäin tyytyväinen. Ei ole tarvinnut Lokia juuri pestä, ainoastaan tassut ovat olleet liejuiset kuralenkkien jälkeen. Mutta nehän on helppo pyyhkiä puhtaiksi.
Pääosa lenkeistä tehtiin vapaana metsässä ja lyhyen matkan päässä olevassa laskettelurinteessä. Rinteessä toimii sulan maan aikana frisbee golf -rata, mutta ilmeisesti huonojen säiden takia ei golffaajia juuri vierailun aikana näkynyt. Mäki on kiva paikka koirille rellestää, koska se ei kuitenkaan ole kovin jyrkkä, ja tilaa riittää vallan mainiosti. Itsekin tykkään, koska näköalat ovat melkoisen mukavat. :) Vapaina ollessaan Loki ja Lilo eivät juuri painiskele, vaikka sisällä sitä tekevätkin. Mutta ulkona lempileikki on ehdottomasti hippa! Lokilla on siis yleensä lelu/keppi suussaan, ja se juoksee Lilo perässään. :D Voi olla, että roolit vaihtuvat sitten, kun Lilppa kasvaa ja vauhtia alkaa kertyä...
Näin hulppeilla näkymillä saatiin lenkkeillä!
Aurinkokin välillä hieman pilkahti...
Aina välillä myös vähän laiskotti...:D
Kuvissa näkyykin (hieman huonosti) Lilolle uusin tekemäni takki! Kyseessä on siis ulkoilutakki, jossa on myös collegevuori, joka antaa myös vähän lämpöä. Kaulus on fleeceä, jossa myöskin tämä sama collegesisus. Takki on ollut ahkerassa käytössä, sillä se sopii näihin märkiin keleihin oikein mainiosti. :) Se pitää tuulta ja vettä, ja vatsapala suojaa myös herkkää karvatonta masua. Eikä ole Lilo näyttänyt juuri palelevankaan, vaikka välillä on asteet käyneet hieman nollan molemmin puolin. Pyöräytin sitten samalla vaivalla siskoillekin mätsäävät takit, ja pentuset olivat jokseenkin hilpeä näky ulkoillessaan yhdessä uniformuissaan:
Kuvasta kiitos Riina Tuomiselle! :) Siskojaan on Lilo päässytkin ahkerasti treffaamaan. Hyvä tuuri on käynyt, kun niin moni Lilpan sukulaisista on saanut kodin ihan lähistöltä! Laitetaanpa hieman kuvasaastetta näistä siskotreffeistäkin... kuvat ovat edelleen Riinan ottamia!
Lyhyesti vielä jotain tuolta harrastusrintamalta... Hallilla ollaan käyty, kivasti on mennyt. :D Lilokin on päässyt kokeilemaan luoksetuloa, näyttelypöydällä hengailua ja jopa putken läpi juoksemista! Hui! Tytteli yllätti rohkeudellaan, kun mutkallakaan oleva putki ei yhtään jännittänyt. Namin himo on kova, kuten "veljelläänkin"...;) Lokin kanssa ruvettu nyt todella pureutumaan agilityyn, ja tulokset näkyvät. Perjantaina on taas treenit, saa nähdä miten pärjätään!
No nyt on viimein blogin ulkoasu päivitetty syyskuntoon, ja on siinä nyt otettu huomioon uusi perheenjäsenkin! :) Täytyy kyllä sanoa, ettei tuo kuvankäsittely sun muu ole ollenkaan meikäläisen alaa...:D Mutta kelvatkoon nyt, kun parempaakaan ei ole!
Ei ole kyllä ehtinyt elo käydä tylsäksi, kun täällä on kahdeksan pientä tassua jatkuvasti vipeltämässä ympäri kämppää. Koiruudet ovat jo nyt ylimmät ystävykset, ja nauttivat erityisesti sohvapöydän alla painimisesta sekä lelujen levittämisestä ympäri kämppää...;) No hyvä vaan, että tulevat toimeen. Pahimpia höyryjä pääsevät välillä purkamaan onneksi viereiselle pellolle.
Loki nauttii pellolla temmeltämisestä...
...erityisesti jos on lempipallo mukana!
Loki ja Lilo leikkivät hurjan nätisti keskenään, ja Loki on koostaan huolimatta oikein varovainen ja lempeä isoveikka. Harmi, että tajuan ottaa kameran aina liian myöhään esille, ja saan taltioitua vain leikin jälkeiset väsyneet hetket!
Lilon kanssa ei vielä toki olla varsinaisesti "lenkkeilty", mitä nyt lenkkeilyllä ehkä perinteisessä mielessä tarkoitetaan. Ollaan kuitenkin yritetty pitää hihnassa kävelyä muistissa sen verran, että pellolle/metsään/hiekkakentälle mennessä on tytteli opetellut remmissä kävelemään. Muuten saakin mennä hihnatta, ja energiaa piisaakin! :)
Leikkien jälkeen toki uni maittaa - molemmilla.
Paras nukkumapaikka on jossakin, missä on pehmeää ja pimeää. Jos ei pimeää ole, niin hätä keinot keksii - aina voi pään laittaa piiloon!
Ja kuten varmaan moni on huomannut, ulkona on jo kylmä. Ja vaihtelevasti myös märkää. Eli pienen hippetin vaatevarastoa on jo pitänyt lähteä kartuttamaan! Sain takaisin kauan sitten kadottamani ompelukärpäsen, ja (lainassa olevan) ompelukoneen surinaa onkin saanut nyt piskit kuunnella päivät pääksytysten.
Lilon ensimmäinen vaate, ja myöskin tällä hetkellä ainoa, jota en ole itse tehnyt. Rukan villapaita siis kyseessä. :) Alkaa jo pikkuhiljaa jäädä selästä pieneksi, joten ehkäpä tuosta voisi ottaa mallia ja koittaa pyöräyttää toinen astetta isompi...
Tämän ulkoilutakin tein ekana, ja se onkin Lilon lempivaate. Se päällä viipottaminen onnistuu, ja se pitää vettä ja tuulta. Fleecevuori lämmittää. :)
Tämä fleecehaalari valmistui nyt viikonlopun aikana, ja siinä oli melkoinen homma. Mallia otin Lokin treenihaalarista, joten mittoja piti säädellä ja muokata melko lailla. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. :)
Myös Lilon siskolle tein ulkoilutakin. Varmaan siitä tuli ihan toimiva, ja ainakin Lilolle se oli mitoiltaankin hyvä, mutta materiaaliratkaisujen kanssa tein kyllä emämokan. Täytyypä muistaa jatkossa, että trikoo ja ulkoilukangas eivät rakasta toisiaan. :D Trikoo kun venyy ja paukkuu ja mutkittelee sinne sun tänne, ja ulkoilukangas taas ei anna periksi yhtään mitenkään päin. On mahdotonta koittaa saada ne yhteen nätisti, ja siksi sisäpuolesta tulikin jokseenkin ruttuinen ja epäsiisti...:/ Sori! "Onneksi" lapsoset kasvavat takeistaan pian ulos, ja "joudun" tekemään uudet... ja tällä kertaa teen vuoren ehdottomasti collegesta! :D
Tämä postaus nyt on aika Lilo-painotteinen, joten vähän uutisia myös Lokin treenirintamalta. Keskiviikkona oli kavereiden kanssa hallivuoro Tattarisuolla, ja Loki teki tokoa niin hienosti, etten ollut ihan uskoa silmiäni! Vaikea kuvitella, että vielä pari kuukautta takaisinpäin olin ihan luovuttamassa Lokin tokouran suhteen. Kun treenattiin hiekkakentällä, oli hermot koetuksella sekä koiralla että omistajalla, eikä Loki kyennyt keskittymään yhtään mihinkään. Hallissa se on ihan toinen koira. Tekee innolla ja halukkaasti, ja vieläpä tarkasti ja hyvin. O_O Mikähän siinä hiekkakentässä oli vikana? Olen tullut siihen johtopäätökseen, että vieressä oleva tuttu koirapuisto veti Lokin niin ylikierroksille, että treenaamisesta tuli mahdotonta. Voi olla näin.
Ja me päästiin agilityseuraan vakituisiksi!! :D Halleluja!! Perjantaina oli toinen koetunti meillä, ja se meni erinomaisesti! Tehtiin vaikeaa valssitehtävää ja mua pelotti etukäteen tosi paljon, koska olin ihan varma, ettei me Lokin kanssa mitenkään selvittäisi siitä... mutta vielä mitä! Opittiin tosi nopeasti, ja Loki oli ihan super! Kehuivat sitä päteväksi nuoreksi mieheksi. :---) Ihanaa tietää, että meidän agiharrastuksesta tulee nyt tavoitteellisempaa, ja treenistä huomattavasti tehokkaampaa. Jes, hyvä me!
Loppuun vielä piristykseksi ylisöpö video mun piskien hellyyshetkestä:
Nyt kävi monenmoista sattumaa ja tilaisuutta, ja paljon mietintätyötä... ja kaiken tämän tuloksena saanen toivottaa tervetulleeksi uuden jäsenen laumaamme:
Brookway Casablanca Romance "Lilo"
Todella hienoista kuvista suuri kiitos Anna Mertaojalle! :)
Tämä tulee tietysti vähän yllättäen monille (myös itselleni :D), mutta päätös oli kaikesta huolimatta oikea. Toisesta koirasta olen puhunut ja haaveillut jo siitä lähtien, kun Lokin ostin. Rotuja on pohdittu todella laidasta laitaan aina bordercolliesta staffiin ja takaisin. Mutta rodut, jotka jatkuvasti palaili takaisin mieleen, oli dallu ja whippet. Dalmatialaista mietin aluksi pitkään ja ehdin jo soitella potentiaalisen kasvattajan kanssa. Alusta asti kuitenkin mua nakersi pelko ko. rodun terveydestä, ja vähän aikaa sitten kyselemäni pentueen emän sisko kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen. Kyse voi tietysti olla huonosta tuurista jne., mutta tämä sai mut perääntymään. Lisäksi dallujen aktiivisuustaso voi olla kuitenkin vähän liikaa aussien rinnalle. Myös koko mietitytti. Kaksi isoa, voimakasta koiraa yksinasuvalla, autottomalla opiskelijatytöllä voi aiheuttaa haasteita.
NOH, takaisin whippettiin siis! Hain koiraa, joka menisi helposti arjessa, joka olisi rauhallinen ja sosiaalinen, ei ylettömästi vahtisi, joka jaksaisi touhuta ja lenkkeillä ja harrastaakin, mutta jonka kanssa ei olisi pakko harrastaa tavoitteellisesti. Hyvähermoisuus olisi kriteerinä kaiken a ja o. Reipas, tasainen koira olisi juuri passeli. Whippet sopii mun mielestä kriteereihin tosi hyvin, kokokin on kätevä ja turkin helppohoitoisuus varsinkin! :D Ja rodun terveystilannekin miellyttää, ja siltä pohjaltahan rodun valinnassa lähdetään. Mulla oli myös kasvattajasuositukset valmiina, ja Lilon kaksi siskoa asuu naapurissa, joten... noh, loppu onkin historiaa, ja perjantaina neitokainen saapui kotiin.
Kaikki on ainakin toistaiseksi mennyt paremmin kuin hyvin. Loki on ottanut äitikoiran roolin, ja huolehtii ja hoitaa pentua jatkuvasti. Parivaljakko leikkii hurjan nätisti keskenään, ja Loki on tulokasta kohtaan superlempeä ja varovainen. Yhteislenkitykset ovat sujuneet hyvin, molemmat jäävät nätisti yksin kotiin sekä yhdessä että erikseen (yhtä aikaa yksin ollessaan ovat kuitenkin siis eri huoneissa) ja muutenkin kaikki on sujunut aika vaivatta, ainakin toistaiseksi. Lilo on todella reipas ja kiltti tyttö, ja olen jo ihan rakastunut. :) Tulevaisuudessa olisi tarkoitus Lilon kanssa harrastaa vinttikoirien juoksulajeja, näyttelyitä ja "leikkimielisesti" myös agilitya ja tokoa.
Täytyy varmaan nyt sitten muuttaa blogin nimeä ja ulkoasua, jotta tulisi otettua huomioon tämä uusikin kakara. :)
Melkoista hyräkkää ja myräkkää ollut muutenkin tämä kuukausi! Tosiaan Lokin kanssa muutettiin uuteen asuntoon vain pari viikkoa sitten. Stressasin ja pelkäsin kauheasti etukäteen Lokin yksinoloja, kun olen lukenut vaikka mitä kauhutarinoita siitä, miten muutto on laukaissut koirassa eroahdistuksen... no, kyllä se Loki ekana iltana hieman itki mun perään, kun lähdin käymään kaupassa, mutta sen jälkeen ollut taas ihan oma hiljainen, rauhallinen itsensä. Eli hyvin on sopeutunut. :)
Alettiin myös vuokrata vakituista hallivuoroa keskiviikkoisin meidän tokoryhmän kanssa, ja ekat treenit oli viime keskiviikkona. Tosi kiva päästä lämmitettyihin sisätiloihin treenaamaan tän pimeän ja kylmän kauden ajan, ja hallissa Lokikin keskittyy huomattavasti paremmin. Päästiin monta harppausta eteenpäin mm. noutojen kanssa!
Tämän päivän agilitytreeneissä tehtiin vauhtirataa, mutta myös kokeiltiin flyballia jostain kumman syystä. :D Loki oli luonnonlahjakkuus, ja kouluttajan mielestä meidän kannattaisi tutustua lajiin enemmänkin. Loki on kuulemma täydellinen lajin harrastaja; nopea, pallohullu ja sosiaalinen. :D No joo... ehkä joskus, jos jostain ilmestyisi vähän lisää aikaa! Myös meidän eka agilityseuran koetunti sujui hyvin. Treenattiin irtoamista, kontakteja puomilla ja iän ikuisia keppejä. Vielä toinen koetunti jäljellä ja sen jälkeen selviää, päästäänkö vakituisesti jatkamaan seurassa. Viime kerralla tosin kouluttaja vihjaisi, ettei hän ainakaan näe mitään syytä, etteikö päästäisi jatkamaan...:) Peukut pystyyn siis!
Laitetaan nyt tasapuolisuuden nimissä myös pari kuvaa tuoreesta "isoveljestä":
Jyväskylän-vierailulla Loki pääsi taas leikkimään Hasse-seropin kanssa. Vauhtia riitti!
Pellolla oli kivaa pomppia ja telmiä, ja maisemat oli upeita. :)
Ja tältä Loki moisen riemuitsemisen jälkeen usein näyttää. :D Porkkana tyynyksi ja taju kankaalle...
Moikka, pitkästä aikaa! Oon nyt ollut tosi huono päivittämään blogia, koska mulla on ollut ihan hullu työ, joka on vienyt kaiken mun keskittymisen ja ajan. Mutta työ loppuu maanantaina, ja sitten mulla on taas aikaa sekä koiralle että blogille paremmin!
Kaikkea jännittävää ja vähän stressaavaakin on tapahtumassa lähitulevaisuudessa. Minä ja Loki muutetaan uuteen osoitteeseen huomenna. Loki menee mun kaverille hoitoon, ja pääsee siellä riehumaan koko päivän kahden kivan dallukaverin kanssa. Uusi kämppä on ihan lähellä nykyistä, välimatkaa taitaa olla peräti 200m. :D Joten onneksi lenkkimaastot ja koirapuistot pysyy samoina.
Mutta silti mua jännittää tuon koiran suhteen kovasti, että miten muutto tulee onnistumaan. Oon kuullut niin paljon kauhutarinoita siitä, miten muutto voi laukaista koirassa eroahdistuksen. Lokillahan ei ole koskaan ollut ongelmia yksin jäämisessä, mutta mitäs jos ne alkaan nyt? Se joutuu jo maanantaina jäämään yksin (viimeisen) työpäivän ajaksi. Mun psyyke ei ehkä kestä sitä, jos se jää huutamaan mun perään. Mun on kyllä tosi vaikea kuvitella Loki tekemässä moista, kun se ei ole koskaan päästänyt pihaustakaan yksin ollessaan. Täytyy nyt vain toivoa kovasti, että vanhat tavarat, oma peti ja tutut rutiinit auttavat, ja Loki jää yksin ihan rauhassa. Toivotaan parasta!
Ja toinen jännitystä aiheuttava asia tapahtui tänään aamulla. Mulle tuli sähköpostia eräältä agilityseuralta, ja meidät on valittu kahdelle koetunnille! VAU! Jos kouluttajat puoltaa meidän jäsenyyttä koetuntien jälkeen, niin me saadaan jatkaa seuran jäseninä. :) Mä olin jo vähän luopunut toivosta noiden seurojen suhteen, kun ei saatu mistään vastausta. Joten olen nyt kyllä enemmän kuin innoissani! :)
Mutta toisaalta myös vähän pelottaa. Lokilla on aikamoinen teini-ikä meneillään, ja sitä kiinnostaa muut koirat ja hajut ihan hirveästi. Tokotreeneissä sillä on ollut ongelmana keskittymisen puute, mikä on sitten näkynyt pelleilynä ja sähellyksenä. Agitreeneissä se on kuitenkin käyttäytynyt edelleen mallikkaasti, ja kaikki on mennyt kovin hyvin. Mutta mites nyt, kun tilanne, paikka ja treenikaverit vaihtuvat? Loki menee joskus uusissa tilanteissa kierroksille, ja sitten ei kukaan tiedä, mitä tapahtuu. :D Mitä jos keskittyminen on mahdotonta, ja kouluttajat katsovat, että meidän yhteistyö on puutteellista? No, ei kai auta muu kuin ottaa mukaan paljon jotain superhyviä nameja ja mennä paikan päälle tarpeeksi ajoissa, jotta Loki ehtii rauhoittua ja virittyä kunnolla ennen treenejä. Onneksi kyseessä on tekonurmipohjainen halli, koska sellaisessa Loki on treenannut ennenkin (Jyväskylässä), eikä silloin ainakaan ollut ongelmia. Pitäkää peukkuja! Treenipaikka merkitsisi mulle todella paljon, se helpottaisi elämää ja tehostaisi meidän treenaamista.
Hups hei, taas on vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä! Entinen duuni loppui, uusi alkoi ja kauhea kiire kaiken suhteen... myös koirarintamalla on tapahtunut niin hirveästi, etten saa mitenkään kaikesta kerrottua tässä postauksessa, mutta ehkäpä nyt kuitenkin ne tärkeimmät!
Teini-ikää poetaan täällä ihan entisen tapaan vieläkin. Keskittymisvaikeuksien ja haisteluintouden lisäksi on nyt viimein tullut tyttöihin kohdistunut kiinnostus! Pari viikkoa sitten Saima-kaveri sai Lokin pään sekaisin, ja ensimmäistä kertaa elämässään Loki kiipesi toisen koiran selkään! Kyllähän siinä kestikin... nyt olen vähän varuillani vienyt sitä puistoon, mikäli siellä on ollut narttuja, mutta ainakin toistaiseksi Saima on ollut ainoa uhri. Nartut saavat kyllä osakseen hieman huolellisemman haistelun, mutta siihen se onneksi on jäänytkin. Täytyy pitää peukut pystyssä, ettei tosta tule mitään hirveää hormonihyrrää. :D
Tosin! Siitä ei ehkä tarvitse kovin kauan huolehtia. Loki nimittäin varmaankin kastroidaan pian. Olen nyt päätynyt siihen lopputulemaan, että keväällä talouteen saapuu uusi tulokas - dallutyttö. :) Ja jos Loki täytyy joka tapauksessa leikata, niin miksei jo hyvissä ajoin, ettei tarvitse kärsiä mahdollisista tulevista hormonihaitoista?
Muuten Loki on kyllä ollut kuin unelma. Se on sopeutunut hektiseen kesään erinomaisesti - kämppiksen muuttoon, ikkunaremonttiin, mun vaihteleviin aikatauluihin ja uuteen työhön... se on ollut hurjan kiltisti, ja vahtiminen on pysynyt hienosti kurissa. :) Puistossakin tulee edelleen erinomaisesti muiden kanssa toimeen. Jes!
Harrastusrintamalla ollaan keskitytty lähinnä agilityyn. Ohjatut treenit on taas käynnissä, ja siellä huomaa kyllä selvästi, että heinäkuussa on treenattu PALJON. Loki keskittyy tosi hyvin mun ohjaukseen, ja mäkin olen mielestäni kehittynyt aika tavalla. :)
Tässä video viimeisistä itsenäisistä treeneistä:
Edelleen haastetta tuottaa tuo A-este... siis Lokilla ei tosiaankaan ole ongelmia sille menemisen kanssa, päin vastoin - se haluaisi mennä sinne aina ja ikuisesti! Siksi tuo pieni sähellys, kun piti mennä A:n juurella olevaan putkeen. :)
Mun pieni agihauva:
Tokossa ei sitten olekaan olleet ihan niin auvoiset ajat... heinäkuussa Lokia ei olisi toko voinut vähempää kiinnostaa, varmaan siksi, että treenipäiviä oli parhaimmillaan kuusi viikossa. Yksissä möllikisoissakin käytiin huonolla menestyksellä, ei siitä sen enempää...:D Olin jo luovuttamassa tokon suhteen, mutta nyt elokuussa on taas sujunut paremmin. Keskittyminen on TOSI vaikeaa kentällä, varsinkin kun vieressä on puisto täynnä koirakavereita. Mutta se on hyvää harjoitusta. Välillä menee treenit tosi putkeen, välillä ei sitten niin ollenkaan. Jäävät liikkeet sujuvat parhaiten sekä - erittäin yllättävää kyllä - paikkamakuu. En olisi koskaan uskonut, että siitä voisi tulla meidän bravuuri! Seuruu menee hyvin sitten, kun huomio on kertaalleen saatu. Luoksetulossa Loki pamahtaa mua päin, jos välimatka on tosi pitkä. :D No, helppoja asioita korjata onneksi.
Tässä kuvia eilisistä treeneistä... kuvat on ottanut treenikaveri L.Linjama. :) Kiitoksia!
Näin hienosti se paikkamakuu sujuu...
Vieressä oleva koirapuisto toimi hyvänä häiriönä. :D
Mutta onneksi kaikki jaksoivat silti keskittyä!
Tosin välipalkkaa tarvitaan vielä...
Mitäs muuta? Kurakelit pääsivät yllättämään viime viikolla. Alkoi mennä aivan totaalisesti hermot, kun koira piti joka ikisen lenkin päätteeksi pestä ja kuivata, ja koko kämppä oli täynnä kuraa ja hiekkaa jne. Senpä takia kävimme Lokin kanssa hieman shoppailemassa, ja mukaan tarttui... tattadaa...:
Kurapuku! :D Se on ollut nyt sadekeleillä aina käytössä, ja toiminut erittäin hyvin! On mieletön helpotus, kun voi lenkin jälkeen vain pyyhkäistä tassut, ja muuten koira onkin puhdas ja kuiva. Ah. <3 Miksen ole jo aiemmin keksinyt ostaa tuollaista...?
