tiistai 19. marraskuuta 2013

Marraskuu, mikä marraskuu?


Heippatirallaa taas! Tässä ollaan marraskuuta vietelty oikein suuresti keleistä nauttien, eikä tosiaan uskoisi olevan marraskuun loppupuoli. Ihanaa auringonpaistetta ja jopa lämpöä on riittänyt, ja on ollut yhtä juhlaa päästää koirat usein telmimään pelloille ja metsään.

Lilo etenkin on päässyt telmimään siskojensa sekä muiden whippettien kanssa oikein urakalla. Lauantaina suuntasimme taas kohti Jakomäkeä, jossa pentukatras sai leikkiä sydämiensä kyllyydestä.

Siskon kanssa pitkospuilla. (Kuva: Riina Tuominen)

Hurja peto! (Kuva: Riina Tuominen)

"Minä olen vain tämmöinen pieni viaton whippetinpentu, en ole yhtään söpö..." (Kuva: Riina Tuominen)

Eilenkin päästiin nauttimaan hienosta säästä läheisellä pellolla. Lilon siskot asuvat lähellä, joten lenkeillä tulee törmättyä todella usein. Näin kävi eilenkin, ja koirat pääsivät taas kerran viettämään aikaa keskenään. Myös Loki on ollut mukana, vaikkakin olen sitten puuhaillut sen kanssa kaikenlaista muuta sillä välin, kun hippetit ovat leikkineet keskenään. Loki on kuitenkin sielultaan pesunkestävä paimenkoira, eikä sen psyyke tahdo kestää sitä, että "lauma" hajoaa tuhatta ja sataa ympäri peltoa, eikä suostu sen paimennettavaksi. :D Järkyttävä stressi! Mutta Loki on sitten leikkinyt ja treenaillut mun kanssa vähän sivummalla, ja on pärjäillyt ihan kivasti ja rennosti.

Mitähän nämä elukat ovat? Gaselleja vai hyppyrottia? (Kuva: Anna Mertaoja)
Perhepotretti. :D Mä nyt jotain muikistelen tossa, vissiin jutustelen jotain Lokille. (Kuva: Anna Mertaoja)
Kyllä se Lokikin osaa joskus edustaa! (Kuva: Anna Mertaoja)
...vaikkakin joskus menee vähän suu mutrulle. :D (Kuva: Anna Mertaoja)
Minun uljas pikku prinssini. <3 (Kuva: Anna Mertaoja)


Lokilla on teini-ikä suuresti helpottanut, ja mörköilyt ja hajujen perään jumitteleminen ovat käytännössä jo historiaa. Kuitenkin juoksuiset nartut (ainakin lähellä kulkiessaan) aiheuttavat vielä reaktion hormonihyrräisessä teinissä. Lokille onkin nyt sitten varattu kastraatioaika 18.12., minun joululahjani hänelle. :D Toivottavasti sen jälkeen ei enää tarvitse ihanille tyttösille ujeltaa. Myöskin toivon, että muut urokset suhtautuisivat Lokiin hieman suopeammin leikkauksen jälkeen, kun poitsu ei sitten enää poitsulta haise. Lokihan on itse ihan ok muiden urosten suhteen, mutta jostain syystä Loki on aika usein urosten mielestä tosi inha.

Sitten vähän treeniuutisia! Olen nyt pitänyt Liloa mukana tuolla omatoimisella hallivuorolla, ja aion tehdä niin ainakin tämän talvikauden ajan. Kahden koiran kanssa treenaaminen on rasittavaa, ja haluan viettää Lilon kanssa myös kahdenkeskeistä laatuaikaa, jota sillä ei niin kovasti ole aiemmin ollut. Ei olla tietenkään mitään "kunnon treeniä" tehty. Ollaan lähinnä tutustuttu treenitilanteeseen ja halliin, tehty kaikkea kivaa leikkimielisesti, esim. luoksetuloja ja agilityputken suorittamista. :D Putki onkin Lilolle erityisen mieluinen, rohkea likka menee sujuvasti jo mutkaputkestakin. Ainoa "oikea" asia, mitä hallilla ollaan harjoiteltu, on näyttelyseisottaminen. Lähinnä Lilo vasta tutustuu pöytään ja asetteluun, ja homma onkin tytön mielestä aika kivaa! Itseä vähän jännittää asettelu vielä, onneksi pystyn silmä kovana tarkkailemaan, miten kokeneemmat sen tekevät. ;)
Tässä hieman harjoittelun tulosta. (Kuva: Anna Mertaoja)

Lokin kanssa ollaan edelleen käyty perjantain myöhäisilloissa seuran agilitytreeneissä. Treenaaminen on ollut "ihan kivaa", mutta nyt olen tullut siihen radikaaliin päätökseen, ettei me jatketakaan enää talvikauden jälkeen. Se ei vain ole oikea paikka mulle eikä etenkään Lokille. Loki on kuitenkin harrastuskoiraksi vähän tahmea, siis rauhallinen ja harkitsevainen, ja se vaatii vähän omanlaista treeniä. Tuolla seuran treeneissä (ihan ymmärrettävästikin) homma on aika pikkutarkkaa hiomista, mikä on vienyt Lokilta innon ihan täysin. Viimeisimmissä treeneissä Loki oli jo ihan lopen kyllästynyt koko hommaan, mitä oli tuskallista katsella, koska Loki on aiemmin nauttinut agilitysta yli kaiken. Kuitenkaan me ei tähdätä mihinkään kisauralle välttämättä, joten päätin, että omatoimiset treenit toimivat Lokille kaikista parhaiten. Eli jatkamme varmaankin hallivuokraa vielä ensi vuoden puolella, ja otetaan tokon vastapainoksi sitten välillä pikkurataa ja yksittäisiä esteitä.

Lokin kanssa ollaan aloitettu myös muunlainen "hömpsöttely", eli hajuerottelua ja lelujen tunnistusta. Tällainen puuha on Lokille omiaan, koska siinä ei tarvitse erikseen yrittää nostaa virettä, vaan Loki saa toimia itselleen luontaisella tavalla - keskittyneesti, rauhallisesti ja omaan tahtiin. Ja puuhailun ohessa Loki saa paaaaaljon onnistumisia, kehuja ja namuja, mikä pönkittää sen entuudestaan hieman heikkoa itsetuntoa. On tosi ihanaa nähdä, miten koira nauttii olostaan. :) Pellolla olen heitellyt Lokille frisbeetä ja narupalloa, mistä se nauttii aivan erityisesti, kuten myös vetoleikeistä, joista se on vasta ihan vähän aikaa sitten innostunut.

Etukäteisjoululahjana aion ostaa Lokille vetovaljaat ja itselleni juoksuvyön. Tarkoitus on lumien tultua ruveta hiljalleen treenailemaan vetojuttuja, ensin taakanvedon kautta, ehkä myöhemmin myös pulkanvetoa ja koirahiihtoa. Jos yhtään koiraani tunnen, niin se saattaisi olla se "Lokin juttu". :) Tarkoitus on keväällä myös käydä Lokin kanssa jokin hauska ja lyhyt koiratanssikurssi, koska siinä me ainakin varmasti oltais hyviä! :D Mehän koiratanssitaan koko ajan, Loki rakastaa ns. "turhia" temppuja, pyörähdyksiä, pujotteluja, hyppyjä ja pomppuja... se jopa seisoo ja kävelee takajalkojen varassa, mitä se sitten tarjoaakin vähän turhankin usein...;)

Jälkeäkin olen tehnyt metsään pari kertaa, mutta Lokille ei ole kovin luontaista käyttää nenäänsä, joten se ei ole vielä oikein tajunnut jutun jujua. Ei ole ehkä myöskään ihan mun juttu, joten kokeiluun taitaa tuo jäädä.

No mutta, nyt lähdetään koirien kanssa sateiseen metsään lenkkeilemään! Ciao! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti