Sivut

lauantai 23. marraskuuta 2013

Ihana viikonloppu!

Kylläpä nyt on taas tänään kelvannut ulkoilla ja muutenkin puuhailla piskien kanssa, kun on ollut ihana aurinkoinen ilma! Ikävä kyllä valoinen aika on todella lyhyt (7 tuntia), mutta näin viikonloppuna onneksi ehtii käyttää lähes tämän koko ajan hyväksi. :)

Ensin käytiin Lilon kanssa pitkällä metsäretkellä. Lokin jätin kotiin, koska osasin ounastella, että tällä tavalla "prime time"-aikaan ja hyvällä ilmalla metsä olisi täynnä maastopyöräilijöitä, joita Loki pelkää. Oikeassahan minä olin, meitä vastaan tuli lähemmäs kymmenen eri maastopyöräilijää. Lilo ei onneksi ole noista moksiskaan, ja nämä yksilöt oli vielä hyvin koulutettuja. ;) Osasivat nimittäin hidastaa kohdalla ja odottaa, että me huomataan ja väistetään.

Kukkulan kuningatar? :D

Pikkupuppana. <3




Kuten kuvista näkyykin, on Lilo saanut taas uuden takin käyttöönsä. :) Tämän olisi tarkoitus nyt olla viimeinen takki, joka on pentukokoa. Kohta (toivottavasti!) tuleekin jo lunta ja pakkasta, ja seuraavaksi takiksi teenkin todella reilun kokoisen toppatakin, jolla pärjää vähän pidemmälle. Senkin päällikangas tulee kuitenkin pitämään myös vettä ja tuulta, jotta mahdollinen (=todennäköinen? :D) räntä ja loska ei pääsisi ihan koko koiraa kastelemaan. Sen lisäksi teen vielä myöhemmin talvella kunnon fleecehaalarin, jonka avulla ulkoillaan sitten ne kovimmat pakkaset. 

Tämän uuden takin tein jämäkankaista, joten se jäi selästä vähän turhan naftiksi, kun kangasta ei riittänyt tarpeeksi. Joten siitäkin syystä toivon, että tulisi pian kylmempää, ja Lilo pääsisi käyttämään toppatakkeja. Älkääkä hyvät ihmiset koskaan ostako tuota tummansinistä ulkoilukangasta, jos joskus sitä jossain näette. Se on ihan kauhea kangas työstää! :D Sen sijaan tuohon pirtsakkaan Hello Kitty -ulkoilukankaaseen olen rakastunut. <3 Se saa mut hyvälle mielelle, ja lisäksi se on helppoa käsitellä, jämäkkää, ja kestää erittäin hyvin Suomen syksyä. ;)

Tässä vielä hurjan hyvälaatuinen (:D) kuva takista:

























Ja eipä Lokikaan ihan ilman aktiviteettiä jäänyt! Nimittäin menimme bussilla Jakomäkeen treenailemaan Heidin ja Javan kanssa eräälle isolle hiekkakentälle. Minun ja Lokin oli tarkoitus aloitella meidän "lelun tunnistus"-projektia. Eli ideana olisi, että Loki osaisi eri lelujen joukosta koskettaa sitä lelua, jonka nimen sanon. Haluan kannustaa Lokia tarjoamaan omia ehdotuksiaan, joten lelua sai koskettaa nenällä tai tassulla, tai sen sai jopa tuoda mulle. Loki päätti sitten, että tassulla läpsäiseminen on hyvä tapa merkitä oikea lelu. ;)

Päästiin asiassa hyvin alkuun, Loki tunnistaa nyt kaksi lelua nimeltä - patukan ja narupallon. :) Loki tykkäsi tästä tekemisestä todella paljon, ja se oli hirveän innoissaan. Välillä poitsua meinasi vähän turhauttaa, jos meni väärin, mutta turhaumat oli hyvä purkaa esillä oleviin leluihin... ja Lokille toimii naksutin tosi hyvin, joten käytettiin sitä tässäkin puuhassa.

Tärkeintä näissä treenaushetkissä on kuitenkin odottelun ja rauhoittumisen harjoitteleminen. Lokilla esiintyy pientä (tai suurta) piippausongelmaa, kun ollaan menossa treenipaikalle. Piippaa joskus myös vuoroa odotellessaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää, joten käytettiin nyt ihan kunnolla aikaa asian työstämiseen. Bussipysäkiltä ei kävelty kentälle, jos koira piippasi. Yhdestäkin vikinästä käännyttiin takaisin lähtöruutuun. Tätä samaa ollaan tehty agilityhallille kävellessä (joten joudutaan aina varaamaan todella paljon aikaa ennen treenejä), mutta työ on alkanut tuottaa tulosta. Loppujen lopuksi melko vähällä ajalla päästiin eteenpäin. Myöskin periaatteena on nyt se, että piippaavan koiran kanssa ei tehdä yhtään mitään, vaan odotetaan niin kauan, että se oikeasti on hiljaa ja rauhallinen. Tässäkin mielessä itsenäiset treenit on parhaita. Ohjatuissa treeneissä ja kursseilla ei oikein voi vaikuttaa aikatauluihin ja omaan suoritusvuoroon. Toki voi sanoa, että me ei nyt tulla, kun tää piippaa, mutta ei ole kiva maksaa maltaita sitten siitäkään...



Lopuksi sitten palkitsin Lokin rankasta ajattelutyöstä kivoilla ja vauhdikkailla leikeillä kera narupallon ja patukan. :D Harjoiteltiin siinäkin sitten salakavalasti vähän itsehillintää ja impulssikontrollia, eli aina välillä pyysin riehumisen lomassa Lokia istumaan ja odottamaan, pyytämään lupaa, ottamaan kontaktia, päästämään irti jne. Nämä sujuivat yllättävän hyvin. Loppujen lopuksi koko reissuun vierähti yli kolme tuntia, joten nyt on herra vähän väsynyt. :)

Väsymykseen ehkä osaltaan vaikuttaa se, että eilen oli molemmille koirille jännä päivä. Saatiin nimittäin "päivähoitoon" Lilon pentuesisko ja myöskin Lilon reilua vuotta vanhempi puolisisko. Eli kämpässä oli kolme whippetneitokaista ja Loki. :D Olin etukäteen odottanut vipinää ja vilskettä, mutta hyvin rauhallista täällä oli. Kaikki lähinnä nukkuivat, ainoastaan pennut välillä vähän painiskelivat keskenään. Iltakäppäilylläkin käytiin neljän koiran voimin, ja hyvin niitä pystyi ulkoiluttamaan yhtä aikaa. Ne kävelivät kaikki neljä koiraa yhdessä tiiviissä pinkassa, eikä ketään tarvinnut mitenkään erikseen komentaa. :D Oli rentouttavaa.



tiistai 19. marraskuuta 2013

Marraskuu, mikä marraskuu?


Heippatirallaa taas! Tässä ollaan marraskuuta vietelty oikein suuresti keleistä nauttien, eikä tosiaan uskoisi olevan marraskuun loppupuoli. Ihanaa auringonpaistetta ja jopa lämpöä on riittänyt, ja on ollut yhtä juhlaa päästää koirat usein telmimään pelloille ja metsään.

Lilo etenkin on päässyt telmimään siskojensa sekä muiden whippettien kanssa oikein urakalla. Lauantaina suuntasimme taas kohti Jakomäkeä, jossa pentukatras sai leikkiä sydämiensä kyllyydestä.

Siskon kanssa pitkospuilla. (Kuva: Riina Tuominen)

Hurja peto! (Kuva: Riina Tuominen)

"Minä olen vain tämmöinen pieni viaton whippetinpentu, en ole yhtään söpö..." (Kuva: Riina Tuominen)

Eilenkin päästiin nauttimaan hienosta säästä läheisellä pellolla. Lilon siskot asuvat lähellä, joten lenkeillä tulee törmättyä todella usein. Näin kävi eilenkin, ja koirat pääsivät taas kerran viettämään aikaa keskenään. Myös Loki on ollut mukana, vaikkakin olen sitten puuhaillut sen kanssa kaikenlaista muuta sillä välin, kun hippetit ovat leikkineet keskenään. Loki on kuitenkin sielultaan pesunkestävä paimenkoira, eikä sen psyyke tahdo kestää sitä, että "lauma" hajoaa tuhatta ja sataa ympäri peltoa, eikä suostu sen paimennettavaksi. :D Järkyttävä stressi! Mutta Loki on sitten leikkinyt ja treenaillut mun kanssa vähän sivummalla, ja on pärjäillyt ihan kivasti ja rennosti.

Mitähän nämä elukat ovat? Gaselleja vai hyppyrottia? (Kuva: Anna Mertaoja)
Perhepotretti. :D Mä nyt jotain muikistelen tossa, vissiin jutustelen jotain Lokille. (Kuva: Anna Mertaoja)
Kyllä se Lokikin osaa joskus edustaa! (Kuva: Anna Mertaoja)
...vaikkakin joskus menee vähän suu mutrulle. :D (Kuva: Anna Mertaoja)
Minun uljas pikku prinssini. <3 (Kuva: Anna Mertaoja)


Lokilla on teini-ikä suuresti helpottanut, ja mörköilyt ja hajujen perään jumitteleminen ovat käytännössä jo historiaa. Kuitenkin juoksuiset nartut (ainakin lähellä kulkiessaan) aiheuttavat vielä reaktion hormonihyrräisessä teinissä. Lokille onkin nyt sitten varattu kastraatioaika 18.12., minun joululahjani hänelle. :D Toivottavasti sen jälkeen ei enää tarvitse ihanille tyttösille ujeltaa. Myöskin toivon, että muut urokset suhtautuisivat Lokiin hieman suopeammin leikkauksen jälkeen, kun poitsu ei sitten enää poitsulta haise. Lokihan on itse ihan ok muiden urosten suhteen, mutta jostain syystä Loki on aika usein urosten mielestä tosi inha.

Sitten vähän treeniuutisia! Olen nyt pitänyt Liloa mukana tuolla omatoimisella hallivuorolla, ja aion tehdä niin ainakin tämän talvikauden ajan. Kahden koiran kanssa treenaaminen on rasittavaa, ja haluan viettää Lilon kanssa myös kahdenkeskeistä laatuaikaa, jota sillä ei niin kovasti ole aiemmin ollut. Ei olla tietenkään mitään "kunnon treeniä" tehty. Ollaan lähinnä tutustuttu treenitilanteeseen ja halliin, tehty kaikkea kivaa leikkimielisesti, esim. luoksetuloja ja agilityputken suorittamista. :D Putki onkin Lilolle erityisen mieluinen, rohkea likka menee sujuvasti jo mutkaputkestakin. Ainoa "oikea" asia, mitä hallilla ollaan harjoiteltu, on näyttelyseisottaminen. Lähinnä Lilo vasta tutustuu pöytään ja asetteluun, ja homma onkin tytön mielestä aika kivaa! Itseä vähän jännittää asettelu vielä, onneksi pystyn silmä kovana tarkkailemaan, miten kokeneemmat sen tekevät. ;)
Tässä hieman harjoittelun tulosta. (Kuva: Anna Mertaoja)

Lokin kanssa ollaan edelleen käyty perjantain myöhäisilloissa seuran agilitytreeneissä. Treenaaminen on ollut "ihan kivaa", mutta nyt olen tullut siihen radikaaliin päätökseen, ettei me jatketakaan enää talvikauden jälkeen. Se ei vain ole oikea paikka mulle eikä etenkään Lokille. Loki on kuitenkin harrastuskoiraksi vähän tahmea, siis rauhallinen ja harkitsevainen, ja se vaatii vähän omanlaista treeniä. Tuolla seuran treeneissä (ihan ymmärrettävästikin) homma on aika pikkutarkkaa hiomista, mikä on vienyt Lokilta innon ihan täysin. Viimeisimmissä treeneissä Loki oli jo ihan lopen kyllästynyt koko hommaan, mitä oli tuskallista katsella, koska Loki on aiemmin nauttinut agilitysta yli kaiken. Kuitenkaan me ei tähdätä mihinkään kisauralle välttämättä, joten päätin, että omatoimiset treenit toimivat Lokille kaikista parhaiten. Eli jatkamme varmaankin hallivuokraa vielä ensi vuoden puolella, ja otetaan tokon vastapainoksi sitten välillä pikkurataa ja yksittäisiä esteitä.

Lokin kanssa ollaan aloitettu myös muunlainen "hömpsöttely", eli hajuerottelua ja lelujen tunnistusta. Tällainen puuha on Lokille omiaan, koska siinä ei tarvitse erikseen yrittää nostaa virettä, vaan Loki saa toimia itselleen luontaisella tavalla - keskittyneesti, rauhallisesti ja omaan tahtiin. Ja puuhailun ohessa Loki saa paaaaaljon onnistumisia, kehuja ja namuja, mikä pönkittää sen entuudestaan hieman heikkoa itsetuntoa. On tosi ihanaa nähdä, miten koira nauttii olostaan. :) Pellolla olen heitellyt Lokille frisbeetä ja narupalloa, mistä se nauttii aivan erityisesti, kuten myös vetoleikeistä, joista se on vasta ihan vähän aikaa sitten innostunut.

Etukäteisjoululahjana aion ostaa Lokille vetovaljaat ja itselleni juoksuvyön. Tarkoitus on lumien tultua ruveta hiljalleen treenailemaan vetojuttuja, ensin taakanvedon kautta, ehkä myöhemmin myös pulkanvetoa ja koirahiihtoa. Jos yhtään koiraani tunnen, niin se saattaisi olla se "Lokin juttu". :) Tarkoitus on keväällä myös käydä Lokin kanssa jokin hauska ja lyhyt koiratanssikurssi, koska siinä me ainakin varmasti oltais hyviä! :D Mehän koiratanssitaan koko ajan, Loki rakastaa ns. "turhia" temppuja, pyörähdyksiä, pujotteluja, hyppyjä ja pomppuja... se jopa seisoo ja kävelee takajalkojen varassa, mitä se sitten tarjoaakin vähän turhankin usein...;)

Jälkeäkin olen tehnyt metsään pari kertaa, mutta Lokille ei ole kovin luontaista käyttää nenäänsä, joten se ei ole vielä oikein tajunnut jutun jujua. Ei ole ehkä myöskään ihan mun juttu, joten kokeiluun taitaa tuo jäädä.

No mutta, nyt lähdetään koirien kanssa sateiseen metsään lenkkeilemään! Ciao! :)

maanantai 4. marraskuuta 2013

Pennelin ensimmäinen mummolavierailu!

No olisikohan tuo banneri nyt vähän paremman näköinen? :D Ehkä! Lilpan kuvasta edelleenkin kiitokset Anna Mertaojalle!

Edelleen meillä sujuu oikein kivasti Lilon ja Lokin kanssa. Koirat tulevat mahtavasti toimeen keskenään, ja Lilo on ollut maailman helpoin ja kiltein pentu! Se on rauhallinen ja mukava kaveri, eikä juuri tee pahojaan.

Lilo saikin nyt viikonloppuna kokea ensimmäisen reissunsa Jyväskylään vanhempieni luokse. Hui! Lokillehan tämä on ihan tuttu juttu, joten isoveikka saikin vähän näyttää mallia, että miten junassa kuljetaan. Hienosti kumpikin koira matkusti, nukkuivat vain koko matkan, eivätkä ottaneet stressiä mistään. :)

Jyväskylässä meitä odotti hieman kurjat kelit. Loki ei paljon kylmyydestä ja sateista välitä, mutta Liloa vähän tahtoo harmittaa, kun varpaat kastuu. :D Mutta kun on takki päällä, niin kyllä se loppujen lopuksi ulkonakin ihan hyvin viihtyy. Etenkin, jos saa riehua metsässä tai pellolla! Lokillakin on ollut kurahaalari ahkerassa käytössä, ja olen ollutkin ostokseen erittäin tyytyväinen. Ei ole tarvinnut Lokia juuri pestä, ainoastaan tassut ovat olleet liejuiset kuralenkkien jälkeen. Mutta nehän on helppo pyyhkiä puhtaiksi.

Pääosa lenkeistä tehtiin vapaana metsässä ja lyhyen matkan päässä olevassa laskettelurinteessä. Rinteessä toimii sulan maan aikana frisbee golf -rata, mutta ilmeisesti huonojen säiden takia ei golffaajia juuri vierailun aikana näkynyt. Mäki on kiva paikka koirille rellestää, koska se ei kuitenkaan ole kovin jyrkkä, ja tilaa riittää vallan mainiosti. Itsekin tykkään, koska näköalat ovat melkoisen mukavat. :) Vapaina ollessaan Loki ja Lilo eivät juuri painiskele, vaikka sisällä sitä tekevätkin. Mutta ulkona lempileikki on ehdottomasti hippa! Lokilla on siis yleensä lelu/keppi suussaan, ja se juoksee Lilo perässään. :D Voi olla, että roolit vaihtuvat sitten, kun Lilppa kasvaa ja vauhtia alkaa kertyä...

Näin hulppeilla näkymillä saatiin lenkkeillä!

Aurinkokin välillä hieman pilkahti...

Aina välillä myös vähän laiskotti...:D

Kuvissa näkyykin (hieman huonosti) Lilolle uusin tekemäni takki! Kyseessä on siis ulkoilutakki, jossa on myös collegevuori, joka antaa myös vähän lämpöä. Kaulus on fleeceä, jossa myöskin tämä sama collegesisus. Takki on ollut ahkerassa käytössä, sillä se sopii näihin märkiin keleihin oikein mainiosti. :) Se pitää tuulta ja vettä, ja vatsapala suojaa myös herkkää karvatonta masua. Eikä ole Lilo näyttänyt juuri palelevankaan, vaikka välillä on asteet käyneet hieman nollan molemmin puolin. Pyöräytin sitten samalla vaivalla siskoillekin mätsäävät takit, ja pentuset olivat jokseenkin hilpeä näky ulkoillessaan yhdessä uniformuissaan:



Kuvasta kiitos Riina Tuomiselle! :) Siskojaan on Lilo päässytkin ahkerasti treffaamaan. Hyvä tuuri on käynyt, kun niin moni Lilpan sukulaisista on saanut kodin ihan lähistöltä! Laitetaanpa hieman kuvasaastetta näistä siskotreffeistäkin... kuvat ovat edelleen Riinan ottamia!





Lyhyesti vielä jotain tuolta harrastusrintamalta... Hallilla ollaan käyty, kivasti on mennyt. :D Lilokin on päässyt kokeilemaan luoksetuloa, näyttelypöydällä hengailua ja jopa putken läpi juoksemista! Hui! Tytteli yllätti rohkeudellaan, kun mutkallakaan oleva putki ei yhtään jännittänyt. Namin himo on kova, kuten "veljelläänkin"...;) Lokin kanssa ruvettu nyt todella pureutumaan agilityyn, ja tulokset näkyvät. Perjantaina on taas treenit, saa nähdä miten pärjätään!