perjantai 7. kesäkuuta 2013

Nakupelle

Säät ovat lähiaikoina olleet toki hienoja, mutta KUUMIA. Loki on kärsinyt helteistä silminnähden paljon, kauhea läähätys ja apatia iskevät heti ulos astuessa. Avauduin aiheesta sunnuntaina agilitytreenejen jälkeen, jolloin ihana treenikaveri ehdotti, että käväistäisiin heidän luonaan Vantaalla maanantaina, sillä hänellä on trimmaamiseen vaadittavat tarvikkeet ja taidot. Maksuakaan tämä arjen sankari ei vaatinut, ainoastaan sen, että siivoaisin karvat kylppäristä trimmauksen päätteeksi. Noh, tuumasta toimeen! Matkasimme siis maanantaina alkuillasta Vantaalle kylään. Lokihan ei ihan hirveästi ole kylässä ollut, ainoastaan muutaman kaverin luona, joten hiukan jänskätti, että miten vierailu sujuu. Kylässä oli kuitenkin samaan aikaan treenikaveri ja tämän koira sekä treenikaverin ystävätär ja tämän pieni vauva, joka ei osannut edes kävellä vielä. Loki ei ole koskaan aiemmin vauvaa nähnyt, mutta oli ihan kuin olisi ollut vauvojen kanssa tekemisissä koko ikänsä!

Kyläily sujui siis hienosti ilman minkäänlaisia ongelmia. Trimmaus hoidettiin ihan trimmauspöydällä trimmerin kanssa. Urakkaan meni yli tunti, ja koko ajan Loki seisoi hienosti pöydällä ilman minkäänlaista häsläystä. Sitä ei tarvinnut edes pitää kiinni. Trimmauksen jälkeen Loki sai herkkuja ja rapsutuksia. :) Turkin lyhentymistä ei mitenkään silmiinpistävästi näy, mutta kyllä Lokilla on selvästi helpompi olla. Nyt se on jopa leikkinyt ulkona, eikä vain maannut apaattisesti läähätellen jossain varjoisassa paikassa.

Treenattukin ollaan kovasti! Edellisessä postauksessa puhuinkin meidän tokopiiristä, joka treenailee kahdesti viikossa. Kovasti kehitystä on tapahtunut ihan jokaisen koiran kohdalla, Lokikin on oppinut tekemään töitä jos jonkinmoisessa häiriössä! Ollaan erityisesti harjoiteltu seuraamisia, kontaktia, häiriötä, paikkamakuuta, luoksetuloja ja luoksepäästävyyttä. Paikkamakuusta saikin Runon omistaja Hanna hienon kuvan napsaistua viime viikolla:




















Hienosti ne pysyy (tässäkin aikaa oli 4min), vaikka Loki edelleen saattaa pari kertaa harjoituksen aikana nousta istumaan, joka kerta välipalkkauksen yhteydessä. Teen sen ehkä jotenkin väärin, tai sitten ei pitäisi palkata välissä ollenkaan. Eilen nimittäin testasin, etten parin minuutin aikana antanut välipalkkaa, ja Loki pysyi maassa koko ajan. Jaa-a, täytyypä vielä katsoa...

Niin ja meille eniten vaikeuksia on tuottaneet maahan ja seisomaan jättämiset. Ne on pitkään menneet ainoastaan tuplakäskyllä, käsimerkillä tai pysähtymisen kautta. Tänään, kun menimme koirapuistoon aamulla, oli Loki selkeästi työskentelytuulella. Heti portista astuttuamme se tuli viereen tapittamaan tyyliin: "Nyt hei hommiin!" Joten teetätin sillä luoksetuloja ja jättämisiä. JA NE JOSTAIN SYYSTÄ LOKSAHTIVAT??? En tajua, mitä tapahtui, mutta se jäi tosi hienosti! Onhan ne vielä pikkuisen hitaita, mutta kehitys on mieletöntä aikaisempaan verrattuna. Otin kännykällä "todella hyvälaatuisen" videonkin:

















Ai että, hyvä fiilis tuli! :)

Nyt on taas ensi kerralle paaaaljon motivaatiota, toivottavasti jatkuu yhtä hyvin meidän kehitys! Agilityssä voisi tapahtua jotain samankaltaista... viimeksi tuo teki täydelliset radat, mutta kesken yhden erinomaisen suorituksen, se ampaisi hallin reunalle varastamaan jonkun namipussin, joka oli unohtunut penkille. O__O Täysin pokkana Loki sen siitä haukkasi suuhunsa ja pötki putkeen pakoon. HUOH, mikä teini! No, onneksi sain sen houkuteltua putkesta ulos ja jättämään pussin ennen kuin se ehti nielaista muovia.

Toissapäivänä oltiin Lokin ja kavereiden kanssa (Saima, Hertta ja Leo olivat ainakin paikalla) Rajasaaressa. Oli todella kuuma ja aurinkoinen päivä, mutta oltiin silti reippaita ja käveltiin paikan päälle ~7,5km. Pidettiin kyllä paljon juomataukoja ja valittiin varjoisia reittejä. Mulla oli uikkarit vaatteiden alla, joten käytiin sitten molemmat uimassakin. :) Yllättävän moni ihminen siellä ui koiriensa kanssa. Muuten tämä sujui meilläkin hyvin, mutta Lokin mielestä mä olin selvästi hengenvaarassa, ja se yritti kokoajan pelastaa mut vedestä. Ui mun päälle ja muuta ihanaa... jouduin pitämään sitä kädellä kauempana ja ohjaamaan sitä rantaan. Rannalle päästyämme Loki itki sydäntäsärkevästi tämän ilmeisen traumauttavan kokemuksen vuoksi. Hohheijakkaa. Pitää vissiin vähän useammin uida yhdessä, jos se vaikka joskus tajuaisi, että ihan vapaasta tahdostani mä siellä vedessä olen... Leon omistaja muuten löysi huolestuttavan määrän lasinsiruja rantavedestä, joten olkaa tarkkoina siellä!

Ensi viikollekin on luvattu hienoja kelejä, kyllä nyt kelpaa harrastaa ja ulkoilla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti