Uusia leikkimestoja ja harrastuspäivitystä

Onpas ollut taas aika toiminnantäyteinen viikonloppu! Kävimme perjantaina Annan, Maisan ja Sinnin kanssa ensimmäistä kertaa Hyvinkään hiekkakuopilla. Tarkoituksena oli väsyttää koirat mahdollisimman tehokkaasti, joten päädyttiin tällaiseen pikkuseikkailuun. Matka oli aika pitkä autolla taitettavaksi (n.35min), mutta se oli sen arvoista! Tai tietysti hyvä mun on sanoa, kun en itse ajanut...:D Ehdottomasti mennään sinne uudestaan, silmänkantamattomiin oli hyviä rallimaastoja, aukeaa alaa ja kumpareita. Loki oli todella innoissaan ja olikin parin tunnin lenkuran jälkeen aivan puhki.

Anna otti ilokseni kameran mukaan ja ottikin kyllä monia mielettömän hienoja otoksia. Valmistautukaa kuvaoksennukseen, se tulee tässä. :D (Ja siis toistamiseen, kaikki kuvat on ottanut lahjakas Anna Mertaoja!)

 

Tämä kuvastaa mun mielestä hyvin Lokin ja Maisan persoonallisuutta. :D Hulluja ne on molemmat.

En edes tiedä mitä sanoa. Mun koira on todella kaunis...:D

Päätinkin jo, että tämä tulee vielä kehystettynä mun seinälle!

Sääliksi kävi, kun Lilo ei päässyt mukaan pitämään hauskaa. Paikka oli ihan kuin Lilon paratiisi - tiedän, että jos se olisi terve, olisi se juossut siellä pää kolmantena jalkana ja nauttinut olostaan suunnattomasti. Tämä onkin ollut se rankin puoli tässä tilanteessa. Mutta kyllä me tullaan tuonne menemään sitten kun Lilokin pääsee mukaan, ja se varmasti osaa arvostaa sitä silloin. Tällä viikolla fyssari antoi käskyn käydä pikkuhiljaa juoksulenkeillä Lilon kanssa, ja se on ainakin ihan kiva uusi aktiviteetti, jota voidaan yhdessä tehdä. Ruvetaan pikkuhiljaa kasvattamaan lihasmassaa, mitä olen kyllä odottanutkin, kun tyttö on tätä nykyä ihan löysä pötkelö. :D

Lauantaina Loki saikin sitten jäädä kotiin huilimaan, kun suuntasimme Lilon ja Sinnin kanssa lähelle Oulunkylään mätsäreihin. Ajattelin, että se olisi sopiva rauhallinen ja ei kovin rasittava asia, jota sen kanssa voi tehdä. Tilaisuudessa kesti harvinaisen kauan, koska tuomari syynäsi jokaisen koiran hyvin tarkkaan ja antoi kaikille treenivinkkejä jne. No, mikäs siinä, kun keli oli hyvä ja oli mukavia ihmisiä, joille jutella. Lilolla meni ihan kivasti siihen nähden, ettei se ole missään käynyt kevään jälkeen. En myöskään halunnut kauheasti treenailla ennen kehään menoa, ettei se liikaa rasitu. Lilo esiintyi ihan pätevästi, vaikkakin lopussa alkoi seisoskelu selvästi väsyttää tai kyllästyttää tai molempia. En sitten vaatinut siltä paljoa, koska ajattelin, että leikattu jalka saattoi väsyä. Hengailtiin siinä sitten vähän epävirallisemmassa asennossa. :D

Uutena asiana tuli pieni jännitys pöydällä, missä Lilolla ei ole ennen ollut ongelmaa. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että koko kesä on rampattu eläinlääkärillä, missä on tehty kaikenlaista inhottavaa pöydällä. Täytyy varmaan ruveta sitä asiaa työstämään, ettei mene pahemmaksi tuo. Ei se mitenkään paniikkiin mennyt, mutta vähän nojaili muhun päin ja vapisi.

Lilosta ei varmaan koskaan tule mitään huippu-urheilijaa tai näyttelytähteä tuon polven takia, niin ortopedi vähän varoitteli. Nuo mätsärit nyt on siinä mielessä ihan kivaa puuhaa sitten, että ei ole niin vakavaa, mutta päästään kuitenkin jotain tekemään yhdessä niin, että ollaan ihan ihmisten ilmoilla. :) Tällä kertaa saatiin vain punainen nauha eikä sijoitusta, mutta olin tyttöön varsin tyytyväinen! Sen sijaan Sinni menestyi odottamallani tavalla ja valikoituikin sitten BIS 2:ksi. :D Se sai läjäpäin palkintoja ja krääsää, mitä sitten raahattiin kassikaupalla takaisin kotia. :D Onnea siskolle!

Samaan aikaan mätsäreiden kanssa olisi ollut myös möllitoko Tikkurilassa. Pitkään harkitsin, että kumpaan menen. Halusin nyt kuitenkin tarjota Lilolle huomiota ja ohjelmaa, kun se on ollut niin paljon vaan kotikulmilla. Harmi vain, että noita möllitokoja järjestetään varsin harvoin, ja haluaisin kuitenkin Lokin kanssa johonkin osallistua, kun se on nyt treenannut tokoa ihan mielettömän hyvin. Tehtiinkin nyt Heidin kanssa yhteinen tavoite, että mentäisiin keväällä ihan virallisiin kisoihin. O_O Todella hurjaa, mutta pakkohan se on joskus uskaltaa! Loki on kolmeen möllitokoon osallistunut, joista kaksi meni tosi hyvin ja yksi ihan penkin alle. :D Nyt sitten aloitetaankin oikein tehotreeni, että saadaan tekemiseen varmuutta ja kaikki pienetkin viat hiottua. Ainakin häriötä pitää harjoitella ja palkattomuutta treenata. Kohti ääretöntä ja sen yli! Ja sitä rataa...:D

Toipumista, treeniä ja hauskanpitoa

Hupsista, kun on taas kiirettä pitänyt! Koulu lähti käyntiin oikein ryminällä - mihin ne pehmeät laskut oikein katosivat?! Minulla alkoi kuormittava äidinkielen sivuaine, mikä tarkoittaa sitä, että koirien on pitänyt varsin lyhyellä varoitusajalla tottua pitkiin yksinoloihin. Toverit ovat kuitenkin selvinneet tästä mullistavasta muutoksesta täysin pistein, jopa Lilo on osannut olla todella hienosti. Hiljaa on oltu ja kämppäkin entisessä kuosissa. Hyvät hauvat!

Lilo on enimmäkseen keskittynyt polvensa parantamiseen, ja on suoriutunut siitä varsin hienosti. Kävimme jälkimmäisellä - ja viimeisellä - kontrollikäynnillä viikko sitten. Näin mukavia sanoja löytyi potilaskertomuksesta:

"Noin 5 viikkoa sitten korjattu takaristiside kirurgisesti.

Ei lankareaktioita.

Liike erittäin hyvä. Arastamaton täysi liikerata.

Polvi selvästi paksumpi mutta ei täyttynyt.

Otettiin kontrollisivukuva hereillä.

Todettiin että...

Jatketaan fysioterapiaa."

Ortopedi kehui, että Lilo on toipunut aivan hämmästyttävän nopeasti ja tehokkaasti. Samaa sanoi fyssari. Nyt kuitenkin pitää jaksaa olla maltillinen, eikä saa innostua hyvästä kehityksestä liiaksi. Vielä on lepoa jäljellä puolisentoista kuukautta. Kuitenkin hihnassa saadaan kävellä jo 30min kerrallaan, ja viikon välein tähän saa lisätä 5min. Joten täysin tyhjän panttina Lilon ei tarvitse olla, ja tähän liikuntamäärään neiti vaikuttaa olevan ihan tyytyväinen. Lisäksi käymme viikottain fyssarilla vesijumpassa, jossa vahvistetaan leikatun jalan lihaksia. Kyllä siitä vielä hyvä koipi tulee! :)

Lokin kanssa on taas saanut treeni jatkua. Tokoon olen taas vähän kyllästynyt - kuten aina :D - ja siksi otetaan siitä hieman taukoa. Sen sijaan ollaan nyt treenattu rallytokon yksittäisiä liikkeitä ja alan hiljalleen lämmetä tuollekin lajille. Huomenna mennään kaverin kanssa treenaamaan kylttien kanssa jotain radan tapaistakin. Katsotaan, miten se sujuu!

Agilitynkin suhteen ollaan taas herätty hiljalleen henkiin. Ollaan ruvettu taas käymään Kompassin agilitytilassa kaverivuorojen muodossa. Kepeillä ja kontakteilla on tapahtunut suuria harppauksia, sen sijaan ratatekniset asiat ovat ottaneet takapakkia, koska ohjaaja on unohtanut miten ohjataan. :D En saa Lokia irtoamaan kaikissa kohdissa kunnolla, ja jostain syystä aina niin hyvin mennyt rengas on ruvennut takkuamaan? No tiedetäänpä ainakin, mitä jatkossa treenataan!

Muuten ollaankin sitten vaan lähinnä leikitty kavereiden kanssa ja höntsäilty kaikenlaista mukavaa.

Sitten myös hieman yllättävä, uusi harrastus on mahdollisesti tekemässä tuloaan elämääni. Olen aina halunnut harrastaa canicrossia, koska tykkään juoksemisesta noin yleisestikin ottaen (viikon päästä puolimaratoni, iiiiiik). Lokia olen pitänyt juoksutoverina jo reilun vuoden verran, mutta en ole vielä tähänkään päivään asti saanut sitä vetämään. Se tepsuttaa vierellä tai takana ihan somasti, mutta ei se siitä yhtään tykkää, saati että sitten innostuisi vetämään. Aika usein sitä saa hoputtaa ja raahata perässä, joten kivaa se ei ole millekään osapuolelle.

Mutta! Hieman randomin oikun tuloksena päädyin ottamaan kaverin koiran Maisan koeajolle. Maisa ei ole aina se ihan energisin ja innokkain tapaus, joten suhtauduin ajatukseen "eihän tässä mitään menetäkään"-asenteella. Mutta vautsivau, Maisahan pääsi yllättämään! Tytteli ravasi kuin vanhakin tekijä, veti hienosti ja kaikki meni ihan nappiin. Maisa saikin nyt sitten ihan oikeat vetovaljaat, ja mulle on tulossa vetovyö hihnoineen toivon mukaan ensi viikolla. Pari juoksulenkkiä nyt siis takana ja näyttää siltä, että mä nyt viimein pääsen sitä canicrossia harrastamaan. :D Ilon päivä!

Ylä- ja alamäissä...

Lilolla oli viime viikon torstaina (24.7.) polvileikkaus. Leikkaus itsessään meni kyllä ilmeisen hyvin, mutta operoinnin aikana tuli vastaan pienimuotoinen yllätys. Nimittäin, eturistiside ei ollutkaan poikki, vaan takaristiside. Ortopedi jaksoi toistamiseen hämmästellä, miten harvinainen tapaus on kyseessä. Ensinnäkin, takaristarin vaurioituminen on jo itsessään todella epätodennäköistä. Ja silloinkin, kun niin tapahtuu, lähtee yleensä mukana luupala tai eturistarikin vaurioituu. Tällä kertaa ei niin kuitenkaan käynyt, vaan polvi oli ihan täysin ehjä ja normaali, lukuunottamatta tietysti tuota takaristaria. Vetolaatikkotesti oli antanut viitteitä eturistarin vaurioon, mutta ilmeisesti se johtuikin siitä, että sääriluu oli jotenkin muljahtanut paikaltaan.

"Olettamus vetolaatikkoliikkeen suunnan perusteella oli, että kyseessä on etummaisen ristisiteen repeämä. Leikkauksessa kuitenkin medial mini artrotomiassa todettiin, että etummainen ristiside oli ehjä, mutta takaristiside oli irronnut 2/3 yläkiinnityksestään. Vetolaatikkolöysyyden suunta johtui polven poikkeavasta lepotila-asennosta sekä seistessä että rauhoitettuna. Avulsiota (irronnutta luupalaa) ei ollut. Eturistisideleikkauksen sijaan tehtiin takaristisideleikkaus. 1,5mm reikä porattiin sääriluun mediokaudaaliseen yläosaan ja laitettiin no2 tigerwire siitä läpi sekä kiinnitettiin polvilumpion viereiseen kudokseen. Samanlainen kiristys tehtiin myös lateraalisesti. Lateraalisesti tiger wire kiinnitettiin pohjeluun yläosan ympärille.

Kierukat ok.

Suturat ovat polvinivelen ulkopuolella. Ommelaine menee jossain vaiheessa poikki, mutta siinä ajassa nivelkapseli on toivottavasti kiristynyt niin, ettei löysyyttä uudelleen ilmene.

Polvessa tulee mitä todennäköisimmin ilmenemään ontumaa elämän varrella.

Takaristisiteen repeämä on todella harvinainen. Lilon tapauksessa ollut ristisiderepeämä on vielä harvinaisempi kuin takaristisiteen kiinnityskohdan avulsioirtauma."

Toisaalta tämä yllätys oli ihan positiivinen, koska takaristiside ei ilmeisesti ole koiralle ihan niin tärkeä kuin eturistiside, ja leikkaus oli pienempi. Toisaalta ortopedi sanoi suoraan, ettei Lilosta miksikään ratajuoksijaksi tai agilitytykiksi ole (ei sillä, että sitä olisin sille kaavaillutkaan). Tavallisena lenkkikaverina ja seurakoirana kuitenkin pitäisi mennä ihan hyvin, tosin polvi todennäköisesti tulee jatkossakin satunnaisesti oireilemaan. Hieman synkkä tuomio siis alle vuoden ikäiselle koiralle. :/ Mutta näillä mennään - pääasia, että Lilo pääsee vielä viettämään iloisia ja tavallisia koiranpäiviä jatkossa. Onneksi minkään sortin nivelrikkoa ei näyttänyt olleen muodostunut, joten se on ainakin varsin positiivista.

Viikon päästä on kontrolliaika ja vasta kolmen viikon päästä jalan side otetaan pois, ja kuntouttaminen voidaan aloittaa. Siihen asti Lilo on pidettävä täysin levossa, ainoastaan 5-10min tarpeidentekokävelyt on sallittuja. Huoh. Lilolle tulee siis yhteensä parin kuukauden täysilepo. Mulla alkaa kohta loppua mielikuvitus kesken, että miten saan sen ilman liikuntaa väsymään. Lainaksi saadut älypelit alkavat sujua jo ihan tosta vaan.

(Joo ja tiedän, valjaat lörpöttää edestä pahemman kerran... pitäisi panostaa johonkin vinttarityyppisiin valjaisiin, mutta en oo vielä saanut aikaiseksi.)

Ja ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, tytteli päätti muutama päivä ennen leikkausta myös aloittaa ensimmäiset juoksunsa. :D Liloa harmittaa juoksut selvästi paljon enemmän kuin tuo rupu polvi, se vaan köllii apeana kevythäkissä, ja se pitää kirjaimellisesti repiä sieltä ulos, jos haluaa viedä koiraa pissalle tai muuta. Tavallaan hyvään vaiheeseen kyllä tuli juoksut, kun nyt muutenkin joutuu pitämään koiraa kokoajan remmissä. Ja koska juoksut väsyttää Liloa ihan selvästi, niin ehkä tää lepoaika menee sävyisämmin. :D Tytteli on myös varsin kipakka Lokia kohtaan, joten ei sekään pääse sitten Lilon jalkaa härkkimään.

Näin valtavan innoissaan Lilo on pissatuslenkeistä...

Leikkauksen jälkeen Lilo oli tosi kipeä ja sekaisin, se itkeskeli paljon ja jouduin nukkumaan sen vierssä lattialla. Se ei pystynyt siirtymään vesikupille itse, ja näiden helteiden takia jouduin juottamaan sitä ihan tämän tästä. Aamuyöllä se teki ensimmäistä kertaa tarpeensa, ja sen jälkeen se ei olekaan itkeskellyt. Rankasta ekasta yöstä huolimatta toipuminen on (ainakin mun silmään) lähtenyt todella hyvin käyntiin. Lilo kävelee jalalla jo kuin pro, ottaa sillä ihan oikeanlaista askelta ja varaa sille painoa. Missään vaiheessa se ei ole ollut kiinnostunut jalastaan ja siinä olevasta hervottomasta siteestä.

Lilo, uusi peti, pinkit juoksupöksyt ja ihana sydänkuvio jalkapaketissa.

Helteet ja Lilon tilanne ovat valitettavasti vieneet jossain määrin huomiota pois Loki-parasta. Mulla ei yksinkertaisesti vuorokauden tunnit riitä Lilon aktivoimiseen, Lokin turbolenkkeihin, kotitöihin ja opiskeluun. Normaalisti kun meillä lenkit ovat 2-3h luokkaa, niin nyt on pitänyt ne nipistää 1,5-2h pituisiksi. Helle on kuitenkin ystävä tässä asiassa, sillä eipä tuo koira ihan kauheesti tunnu jaksavankaan. Ollaan koitettu noissa tuntimäärissä mahduttaa lenkkeihin monipuolisuutta - uimista/kahlailua, leikkiä, vapaanaoloa ja ennen kaikkea treenaamista. Ollaan jauhettu yksittäisiä juttuja - peruuttamista, istu/maahan/seiso, perusasentoa, seuraamista... edistystäkin on vähän nähtävissä. Myös frisbee on muuttunut kokoajan mieluisammaksi jutuksi, ja sitä heitellään aika ajoin.

Hidastahan tuo on, mutta siitä se lähtee! :D

Ai niin, ennen Lilon leikkausta koirat pääsivät maistelemaan mökkielämää viikon verran, kun olimme niiden, isäni ja veljeni kanssa vuokramökillä joen rannassa Äänekoskella. Lilo tietysti joutui olemaan pihassa narun päässä, mutta kyllä sekin näytti varsin kovasti nauttivan pihassa oleskelusta, ihmisten jakamasta huomiosta ja ympäristön vaihdoksesta. Loki tietysti oli oikein elementissään saadessaan tutkiskella tonttia, käydä uusissa maisemissa lenkeillä, uida sydämensä kyllyydestä ja tietysti haukkua oman äänensä kaiulle. :D Koirat käyttäytyivät varsin mallikkaasti, ja meillä oli ihan supermukava viikko ja hienot kelit.

Maisemat olivat varsin mukavat etenkin ilta-auringossa!

Tuo pikkuruinen huussilta näyttävä aitta oli mulle ja koirille. :D

Mitä olisikaan mökkeily ilman herkkuja!

Nam, nam, naudan savunilkkaa!

Pakollinen ryhmäkuva, koirat ja tukka vähän miten sattuu. :D

Sairaslomaa tiedossa...

Hupsista keikkaa kun on taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Nyt täytyy sen verran itseäni puolustella, että on kyllä jossain määrin ollut muut asiat mielessä lähiaikoina. Tentteihin lukeminen on vienyt paljon aikaa, mutta kaikista eniten aikaa ja ajatuksia on vienyt meidän vähän surulliset uutiset.

Vähän aikaa sitten Jyväskylässä metsälenkillä ollessamme Lilo ilmeisesti juostessaan kompastui kiveen/juurakkoon - en nähnyt kunnolla, koska neiti oli juuri silloin pusikon takana. Kuului pieni vinkaisu ja Lilo alkoi ontua. Ontuminen ei kuitenkaan vaikuttanut pahalta, joten kokeilin alkuun pitää Liloa vain levossa, ja se auttoikin - pitkän aikaa neitokainen liikkui ihan hyvin. Sitten ontuminen alkoi kuitenkin uudestaan paljon pahempana, ja tarkemmin jalkoja tutkimalla huomasimme, että oikean takajalan polvi on hieman turvoksissa. Menin heti paniikkiin, koska epäilin ristisidevammaa. Ehdin siinä jo itkeskellä ja ahdistua, koska olen tietysti lukenut netistä kaikista pahimmat kauhutarinat siitä, miten ristisidevamma on aloittanut vammojen ja leikkausten putken ja sitä rataa. Seuraavana iltana menimme Pitäjänmäkeen eläinlääkäriin, ja pelko osoittautui oikeaksi...

"Vastaanotolla Lilo ontuu voimakkaasti oikeaa takajalkaansa. Ei varaa juurikaan painoa oikealle takajalalle. Polvi turvonnut. Vetolaatikkotesti positiivinen.

Lilo rauhoitettiin polven röntgenkuvausta varten. Oikean polven crista tibiaen (sääriluun yläpään harjanne) luutumislinja hieman aukinaisempi kuin vasemman.

Lilolla on oikeassa takajalassa eturistisiteen ruptuura."

Tuon aukinaisen luutumislinjan takia tuli käsky pitää Lilo kolme viikkoa täyslevossa (vain rauhallisia tarpeidentekolenkkejä remmissä) ennen leikkausta. Paniikki hieman lieveni, kun lääkäri vakuutti, että jalka saadaan leikkauksella kuntoon. Kyse on kuitenkin traumaperäisestä vammasta, joten ei ole lainkaan todennäköistä, että vaiva uusiutuisi toisessa jalassa. Tämähän olisi siis tilanne, jos kyseessä olisi jokin rakenteellinen vika.

Kolme viikkoa kuulosti todella pitkältä ajalta pitää nuori, energinen koira täyslevossa, mutta nythän ajasta on selätetty jo kaksi viikkoa. Leikkaus on torstaina 24.7. Lilo on pärjännyt hienosti levossa, eikä suuria turhautumisen merkkejä ole vielä ainakaan nähtävissä (mitä nyt innostuu kivoista asioista vähän enemmän ja herkemmin :D). Onneksi olen lomalla ja kelit ovat suosineet, niin olen voinut ottaa Lilon aina mukaan pihalle seuraksi lukemaan tenttiin. Siinä sitten ollaan välillä pelattu älypelejä, Lilo on saanut savunilkkoja kaluttavaksi ja suurimmaksi osaksi neiti on vain makoillut vierellä ja tähystellyt ympäristöä. Kyllä nuo koirat vaan ovat sopeutuvaisia elukoita, olosuhteisiin nähden on Lilo pysynyt hirveän reippaana ja iloisena.

Näin se Lilo kannusti mua opiskeluun!

Leikkauksen jälkeen on toki lisää lepoa tiedossa, mutta ilmeisesti on tarkoitus, että jalkaa aletaan käyttää mahdollisimman nopeasti. Eli suhteellisen pian leikkauksen jälkeen saa jo kävellä rauhallisia remmilenkkejä, pidentäen niitä asteittain. Jos kaikki menee hyvin, niin suunnilleen 1,5kk päästä leikkauksesta jalka pitäisi olla jo melko lailla entisessä kuosissaan.

No niin, jospa sitten jotain positiivista vielä lopuksi, sillä ei ihan kaikki sentään ole ollut pelkkää kurjuutta. :D

Lokin kanssa olen nyt sitten tietysti lenkkeillyt ilman "pikkusiskon" läsnäoloa, ja vaikka Lokia selvästi yksinäisyys masentaakin, niin olen voinut keskittyä siihen lenkeillä 100% ja hioa tokoliikkeitä. Meillä on ollut tokosta piiiiiitkä tauko, enkä ole jaksanut sitä kauheasti viilailla, mutta nyt ollaan sitten koitettu paikata aukkoja. Seuruu on ollut todella leväperäistä - Loki on edistänyt ja irronnut helposti. Nyt ollaan otettukin seuruut tehotreeniin, ja nyt on todella tiivistä menoa! Samoin paikkamakuu on edistynyt hämmentävänkin paljon, nyt sujuu jo usean minuutin paikkamakuut ilman ongelmia ja ilman välipalkkaa, eikä ole minkään sortin piippaustakaan kuulunut. Hyvä me! Ehkä sitä vielä loppukesästä/alkusyksystä joihinkin mölleihin saattaisi uskaltautua...

Loki täytti myös 2 vuotta 23.6.! Lahjaksi iso mies sai pari uutta lelua - vinkupallon ja frisbeen. Erityisesti vinkupallo on ollut suuressa suosiossa.

Loki sai vielä yhden lahjan, joka kylläkin oli ehkä enemmän lahja minulle kuin Lokille... nimittäin uuden sade-/kurahaalarin! :D Lokilla on ollut viimekesänä käytössä eläinkaupasta ostettu Hurtan sadehaalari, joka oli A) todella huono ja B) kesti käyttöä vain muutaman kuukauden ennen kuin repesi rintasaumasta. Sen jälkeen Lokilla oli käytössä itse tehty sademantteli, mutta mantteli ei estä kriittisten paikkojen - eli lähinnä vatsan - kuraantumista. Senpä takia päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ihan kunnon sadehaalarin, joka varmasti kestää ja täyttää tehtävänsä.

Täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Lokin mittaaminen ei ole kovin helppoa, joten arvelutti, että osaanko tehdä haalarista hyvin istuvan ja oikean kokoisen. Haalari istuu superhyvin, ja Loki pystyy liikkumaan, juoksemaan, hyppimään ja pissaamaan estotta. Lahkeet voi kiristää tarroilla, mikä on todella hyvä ominaisuus. Rinta ei takuulla pääse kurastumaan, sillä kaulus on korkea ja kumilenksun avulla myös pysyy ylhäällä. :) Ja vaikka Loki näyttääkin kuvassa hieman nöyryytetyltä, ei sitä ulkona ole nähtävissä. :D Se suhtautuu haalariin oikein hyvin.

Lämpimien kelien takia ollaan myös intouduttu uimaan. Olemme muutamaan otteeseen körötelleet Annan ja Annan koirien kanssa Tuusulaan lenkkeilemään. Siellä on hiekkakuopat, minne monet ihmiset vievät koiriaan (ja itseään :D) uimaan. Lähinnä olemme siellä uittaneet vain koiria, mutta viime viikolla menimme myös me ihmiset uimaan. Uimme pitkiä matkoja, ja Loki ui perässä ja jaksoi todella hyvin! Sain muutenkin olla Lokista erittäin ylpeä. Kuopilla oli paljon porukkaa, niin ihmisiä kuin vapaana olevia koiriakin, ja vaikka Loki onkin todella epävarma vieraita koiria kohtaan, suhtautui se tällä kertaa koko häslinkiin varsin rennosti ja kypsästi. Kertaakaan ei meidän koirat karanneet muiden luokse, eivätkä muutenkaan aiheuttaneet mitään hämminkiä. Pari ohikulkevaa naista kehaisikin meidän koirien käytöstä, tuntui tosi hyvältä. :) Ainoa miinus oli se, että astuin veden pohjassa olevaan lasiin (kenties pullonpohjaan) ja varpaaseen tuli todella syvä haava, joka ei ole vieläkään parantunut. Onneksi koirille ei käynyt mitään.

Viimeisenä positiivisena kertomuksena on se, että ennen loukkaantumistaan Lilo pääsi osallistumaan elämänsä ensimmäisiin mätsäreihin. Varsin hyvin meillä menikin, tuloksena sijoitus SIN4. Kotiin viemisiksi saatiin pokaalin ja rusetin lisäksi nameja, luita ja kirja. Olen itse aina todella häslä ja epävarma kehässä, joten siihen nähden ihan hyvä suoritus kyllä. :)

Kuva: Anna Mertaoja

Huh, hellettä!

Kulunut viikko on ollut ainakin täällä Helsingissä todella lämmin, peräti kuuma. Olen yrittänyt ottaa hyvistä keleistä kaiken irti, ja olemmekin tehneet vaikka ja mitä! Varautukaa siis todella pitkään postaukseen ja järkyttävään kuva- ja videotulvaan. :D

Viime viikonloppuna teimme whippetretken Suomenlinnaan. Lokin oli alunperin tarkoitus myöskin tulla mukaan, mutta palautin sen kotiin kesken kaiken, koska raukka oli selvästi ihan liian väsynyt. Helteet ovat vieneet siltä voimia, eikä se jaksa ihan niin paljoa lenkkeilyä kuin normaalisti, etenkään jos sillä ei ole mahdollisuutta pulahtaa uimaan parin minuutin välein. Hippetit kuitenkin pysyvät paremmin viileinä, joten niiden kanssa pystyi retkeilemään hyvin mielin.

Kuva: Anna Mertaoja

Ennen Suomenlinnaan menemistä kiertelimme hetken Helsingin keskustassa, koska ihmisvilinässä kulkeminen tekee koirille aina hyvää. Neitokaiset eivät kyllä juurikaan keskustan ihmeistä välittäneet, vaan kulkivat mukana rentoina ja säyseinä. Puhelimmekin kävellessämme, että whippetit ovat kyllä täydellisiä tällaiselle retkelle, koska niitä on vain niin helppo pitää mukana. 

Kävimme myös Mustissa ja Mirrissä ostamassa retkiherkkuja ja punnitsemassa tyttöset. Lilo painoi 12,2kg, eli painoa on tullut edellisestä kerrasta hieman lisää, mikä on Lilon kohdalla oikein hyvä juttu.

Kuva: Anna Mertaoja

Lautalla ollessamme tytöt käyttäytyivät edelleen hienosti. Siinä ne nököttivät sylissä/penkillä ja joko nukkuivat tai töllöttivät merelle. Eikö silti vain takana istuva nainen keksinyt jotain valittamisen aihetta. Meille ei suoraan sanonut, mutta seurueelleen kovasti valitti, että koirien paikka ei ole lautalla, koska ne voivat aiheuttaa lapsille allergiaa jne. jne... :D

Heti ensimmäisenä näimme otollisen paikan kuvaamiselle, ja tyrkkäsimme tytöt muurin sisälle poseeraamaan.

Kuva: Anna Mertaoja

Palkaksi hienosta poseeraamisesta tytöt saivat pitää pikaisen riekkumishetken.

Tauolla syötiin mansikkaa... (kuva: Anna Mertaoja)

...ja levättiin. (kuva: Anna Mertaoja)

Korvat kuvastavat jokaisen persoonallisuutta. :D (kuva: Anna Mertaoja)

Pakollinen yhteiskuva! (kuva: Anna Mertaoja)

Kuumuudesta huolimatta emme ole lusmuilleet treenaamisen suhteen. Siispä tiistaina suuntasimme taas koirakoulu Kompassin tiloihin tekemään aksaa!

Olin molempiin koiriin todella tyytyväinen. Molemmat ovat oppineet odottamaan vuoroaan melko hyvin ja hiljaa kevythäkissä. Kokeilin pariin otteeseen jättää Lilon myöskin hihnassa seinään kiinni odottamaan, mutta se tuotti jonkin verran haasteita ja kuului kyllä kitinän muodossa. No, asiaa työstetään jatkuvasti.

Lokin kanssa tehtiin pientä rataa, takaakiertoharjoituksia sekä edelleen hiottiin 2on2off-kontakteja, jotka suureksi ilokseni alkavat mennä perille! Kokeiltiin muutamaan otteeseen mennä puomi kokonaisuudessaan (tähän asti ollaan lähinnä jankattu asiaa pelkällä kontaktiosuudella), ja meni oikein hienosti, ja Loki malttoi keskittyä. Rata oli todella lyhyt ja helppo, mutta tarkoitus olikin tällä kertaa vain pitää hauskaa. Loki keskittyi tosi hienosti ja herra pysyi iloisena, innokkaana itsenään, mutta pää ei hajoillut ollenkaan tällä kertaa. ;)

Lilon kanssa edelleen tutustutaan esteisiin todella hiiitaaastiii. :D Eli pidetään hauskaa putkien kanssa, ja pikkuhiljaa ruvetaan yhdistämään niihin yksittäisiä hyppyesteitä. Lilo on myös muutamaan otteeseen mennyt pussista onnistuneesti. 

Vuoro on tunnin mittainen, ja olemme huomanneet, että neljälle koiralle se on melkoisen pitkä aika. Tällä kertaa koiria oli mukana vain kolme, joten aikaa oli entistäkin enemmän. Meidän koirista yksikään ei jaksa intensiivistä aksaharjoittelua niin pitkään, joten loppuaika käytettiin hassutteluun ja temppuiluun.

Keskiviikkona sain vanhempien auton viikoksi lainaan, koska he lähtivät loman viettoon Barcelonaan. Olen ottanut ilon irti tuosta vekottimesta, ja siksi olen kärrännyt koiria päivittäin Haltialaan. Se on mainio paikka ulkoiluttaa koiria, koska polulta voi halutessaan aina poiketa jokeen pulahtamaan. Tuntuu käsittämättömältä, että Helsingissä on tuollainen paikka!

Nautimme jatkossakin näistä helteistä niin kauan kuin niitä kestää!

Hyvää kesää kaikille!

 

Kuonot kohti kesää

Kevään rumbasta ollaan nyt kutakuinkin selvitty, juuri muutama päivä sitten palautin viimeisen koulutyön ohjaajalle. Kesän suunnitelmissa on vain hyvin vähän töitä, mutta pääsääntöisesti löysätahtista opiskelua, joten aikaa koirille ja ulkoilulle pitäisi jäädä melko runsaasti!

Kelit ovat suosineet erityisesti pääsiäisenä, jonka vietimme rattoisasti Jyväskylässä. Matka sujui käytännössä pelkästään ulkoíllen, koska ulkoilumaastot ovat lapsuudenkotini lähellä niin mainiot, ja koska sää oli tosiaan aivan mahtava. Päästiinhän me korkkaamaan myös uintikausi! Tai no, Loki oli ainoa joka pulahteli, mutta kuitenkin...

Helsinkiin päästyämme ollaan touhuttu myös monenlaista. Ollaan nyt innostuttu isommalla porukalla ulkoilemaan Haltialan pelloilla, koska siellä on niin paljon tilaa temmeltää, ja meille ihmisillekin tulee liikuntaa, kun pellon ympäri kävellessä vierähtää ihan kohtuullinen tovi. Olen saanut olla jokseenkin ylpeä, koska vaikka peltoa käyttää myös muut ihmiset ja koirat, niin omat piskini ovat olleet hyvin välinpitämättömiä muita kohtaan ja pysyneet hienosti vapaana.

Ja vaikka lämpöä on ollut melko huomattavasti, ovat Loki ja Lilo siitä huolimatta jaksaneet hyvin vetää rallia keskenään!

Seuraavana läjäpäin kuvia vappuaatolta, joka vietettiin (tietysti) koirien kanssa Haltialassa. :D Kaikista kuvista kiitos Anna Mertaojalle!

Lentävä hippetti!

 Selvästi arvostan Lilon pusuja ihan kauheasti. :D

Keskittynyttä...

HYPPY

Olemme myöskin tässä ottaneet selvää koirien tarkoista painoista ja säkäkorkeuksista. Yhtenä päivänä kävimme lähimmässä eläinlääkärissä punnitsemassa koirat, ja muutama päivä sitten agilityhallilla lainasimme myöskin mittaa, jotta saatiin tarkat säkäkorkeudet ylös. Erityisesti Lokin pienuus yllätti, en ollut tajunnut, että se on noin mini. Turkki hämää!

Lilo
Ikä: 9kk
Paino: 11,9kg
Säkä: n.46,5cm

Loki
Ikä: 1v10kk
Paino: 20,8kg
Säkä: n.50,5cm

Agilityhallista puheen ollen... käytiin siis pitkästä aikaa tekemässä vähän omatoimista aksaa. Ei mitään järisyttävän monimutkaista, koska edellisestä kerrasta oli jonkin verran aikaa. Tein sen virheen, että vein Lokin hallille liian väsyneenä. Alkuun meni hyvin, mutta väsähtämisen jälkeen keskittyminen herpaantuu ja koira menee ylikierroksille. Siinä sai ihan tosissaan rauhoittaa Lokia, ennen kuin saatiin onnistuneita suorituksia. Mutta kyllä se hyvin tekee ja vauhtia on todella reippaasti. Silloin kun jaksaa keskittyä ohjaukseen, hallitsee se senkin puolen erinomaisesti. Erityisesti putkelle hakeutuminen on sillä tosi hyvässä kunnossa. Se menee sinne ihan mistä kulmasta ja etäisyydestä tahansa.

Lilo sen sijaan on päässyt yllättämään pätevyydellään! Se hakeutuu esteille tosi hyvin, eikä tuijota mua tai mun kättä ollenkaan. Eihän me olla tehty muuta kuin suoria ja mutkalla olevia putkia, sekä muutaman kerran paria hyppyestettä (niin matalalla kuin voi). Mutta jotenkin tuo on oppinut sivusta seuraamalla, että mikä jutun juju on. Nyt on aika innostunut fiilis, tekee mieli ruveta nyt vähän enemmänkin treenailemaan Lilon kanssa. Se on kovin innostunut ja motivoitunut, ja energiaahan sillä piisaa. :D Varmaan oppisi vaikka ja mitä jos vaan opettaisi. Nyt kesällä onkin hyvin aikaa, joten otetaan muutamia tavoitteita tokon ja agilityn suhteen ja katsotaan syksyllä sitten, että missä mennään. Hauskaahan olisi tuon kanssa johonkin kurssillekin mennä.

Oli nyt melko kuvatäytteinen päivitys, mutta eipä meillä kyllä paljon mitään kuulumisia ole. :D Paitsi että Lilo on oppinut olemaan nätisti yksin! Kaikki siis sujuu just niinkuin pitääkin. :)