lauantai 6. syyskuuta 2014

Toipumista, treeniä ja hauskanpitoa

Hupsista, kun on taas kiirettä pitänyt! Koulu lähti käyntiin oikein ryminällä - mihin ne pehmeät laskut oikein katosivat?! Minulla alkoi kuormittava äidinkielen sivuaine, mikä tarkoittaa sitä, että koirien on pitänyt varsin lyhyellä varoitusajalla tottua pitkiin yksinoloihin. Toverit ovat kuitenkin selvinneet tästä mullistavasta muutoksesta täysin pistein, jopa Lilo on osannut olla todella hienosti. Hiljaa on oltu ja kämppäkin entisessä kuosissa. Hyvät hauvat!

Lilo on enimmäkseen keskittynyt polvensa parantamiseen, ja on suoriutunut siitä varsin hienosti. Kävimme jälkimmäisellä - ja viimeisellä - kontrollikäynnillä viikko sitten. Näin mukavia sanoja löytyi potilaskertomuksesta:

"Noin 5 viikkoa sitten korjattu takaristiside kirurgisesti.

Ei lankareaktioita.

Liike erittäin hyvä. Arastamaton täysi liikerata.

Polvi selvästi paksumpi mutta ei täyttynyt.

Otettiin kontrollisivukuva hereillä.

Todettiin että...

Jatketaan fysioterapiaa."

Ortopedi kehui, että Lilo on toipunut aivan hämmästyttävän nopeasti ja tehokkaasti. Samaa sanoi fyssari. Nyt kuitenkin pitää jaksaa olla maltillinen, eikä saa innostua hyvästä kehityksestä liiaksi. Vielä on lepoa jäljellä puolisentoista kuukautta. Kuitenkin hihnassa saadaan kävellä jo 30min kerrallaan, ja viikon välein tähän saa lisätä 5min. Joten täysin tyhjän panttina Lilon ei tarvitse olla, ja tähän liikuntamäärään neiti vaikuttaa olevan ihan tyytyväinen. Lisäksi käymme viikottain fyssarilla vesijumpassa, jossa vahvistetaan leikatun jalan lihaksia. Kyllä siitä vielä hyvä koipi tulee! :)

Lokin kanssa on taas saanut treeni jatkua. Tokoon olen taas vähän kyllästynyt - kuten aina :D - ja siksi otetaan siitä hieman taukoa. Sen sijaan ollaan nyt treenattu rallytokon yksittäisiä liikkeitä ja alan hiljalleen lämmetä tuollekin lajille. Huomenna mennään kaverin kanssa treenaamaan kylttien kanssa jotain radan tapaistakin. Katsotaan, miten se sujuu!

Agilitynkin suhteen ollaan taas herätty hiljalleen henkiin. Ollaan ruvettu taas käymään Kompassin agilitytilassa kaverivuorojen muodossa. Kepeillä ja kontakteilla on tapahtunut suuria harppauksia, sen sijaan ratatekniset asiat ovat ottaneet takapakkia, koska ohjaaja on unohtanut miten ohjataan. :D En saa Lokia irtoamaan kaikissa kohdissa kunnolla, ja jostain syystä aina niin hyvin mennyt rengas on ruvennut takkuamaan? No tiedetäänpä ainakin, mitä jatkossa treenataan!

Muuten ollaankin sitten vaan lähinnä leikitty kavereiden kanssa ja höntsäilty kaikenlaista mukavaa.



























Sitten myös hieman yllättävä, uusi harrastus on mahdollisesti tekemässä tuloaan elämääni. Olen aina halunnut harrastaa canicrossia, koska tykkään juoksemisesta noin yleisestikin ottaen (viikon päästä puolimaratoni, iiiiiik). Lokia olen pitänyt juoksutoverina jo reilun vuoden verran, mutta en ole vielä tähänkään päivään asti saanut sitä vetämään. Se tepsuttaa vierellä tai takana ihan somasti, mutta ei se siitä yhtään tykkää, saati että sitten innostuisi vetämään. Aika usein sitä saa hoputtaa ja raahata perässä, joten kivaa se ei ole millekään osapuolelle.

Mutta! Hieman randomin oikun tuloksena päädyin ottamaan kaverin koiran Maisan koeajolle. Maisa ei ole aina se ihan energisin ja innokkain tapaus, joten suhtauduin ajatukseen "eihän tässä mitään menetäkään"-asenteella. Mutta vautsivau, Maisahan pääsi yllättämään! Tytteli ravasi kuin vanhakin tekijä, veti hienosti ja kaikki meni ihan nappiin. Maisa saikin nyt sitten ihan oikeat vetovaljaat, ja mulle on tulossa vetovyö hihnoineen toivon mukaan ensi viikolla. Pari juoksulenkkiä nyt siis takana ja näyttää siltä, että mä nyt viimein pääsen sitä canicrossia harrastamaan. :D Ilon päivä!

4 kommenttia:

  1. Taitaa olla sukuvika, Emmillä on nimittäin ihan sama ongelma, että jos ei ole päämäärää, ei myöskään vedä. Ella onneksi vetää niin sen kanssa pääse juoksemaan, mutta kyllä mä haluisin keksiä jonkin keinon, että Emmikin innostui vetämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on sukuvika...:D jonkun ehkä pitäis juosta tai vaikka pyöräillä edellä, niin ehkä se sitten vetäisi. Mutta en jaksais ihan niin vaikean kautta sitä opettaa. :D

      Poista
  2. Haha eikä, just olin tulossa kommentoimaan et nyt kirjotat jotain! :D Tosi kiva kuulla, että Lilon koipi on parantunut noin hienosti. Mulla on ikävä Liloa, sen pitää tulla meille taas joskus uudestaan. Mulla on vieläkin sen kuva taustakuvana kännykässä :') Loki on kans suloinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, Lilo varmasti joskus tulee uusintavisiitille jos vaan sen huolitte! :D Kyllä multa aina sen verran kiireitä löytyy. ;) Lilo on kyllä kokoajan huimaa vauhtia paranemassa, mikä on mahtavaa, koska sen kanssa saa tehdä enemmän ja vaihtelevammin asioita. Esimerkiksi lauantaina Lilo pääsee osallistumaan mätsäreihin piiiiitkästä aikaa, ja fyssari patisti meitä myös juoksulenkeille! Eli aletaan kyllä olla jo roimasti voiton puolella!

      Poista