keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Sairaslomaa tiedossa...

Hupsista keikkaa kun on taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Nyt täytyy sen verran itseäni puolustella, että on kyllä jossain määrin ollut muut asiat mielessä lähiaikoina. Tentteihin lukeminen on vienyt paljon aikaa, mutta kaikista eniten aikaa ja ajatuksia on vienyt meidän vähän surulliset uutiset.

Vähän aikaa sitten Jyväskylässä metsälenkillä ollessamme Lilo ilmeisesti juostessaan kompastui kiveen/juurakkoon - en nähnyt kunnolla, koska neiti oli juuri silloin pusikon takana. Kuului pieni vinkaisu ja Lilo alkoi ontua. Ontuminen ei kuitenkaan vaikuttanut pahalta, joten kokeilin alkuun pitää Liloa vain levossa, ja se auttoikin - pitkän aikaa neitokainen liikkui ihan hyvin. Sitten ontuminen alkoi kuitenkin uudestaan paljon pahempana, ja tarkemmin jalkoja tutkimalla huomasimme, että oikean takajalan polvi on hieman turvoksissa. Menin heti paniikkiin, koska epäilin ristisidevammaa. Ehdin siinä jo itkeskellä ja ahdistua, koska olen tietysti lukenut netistä kaikista pahimmat kauhutarinat siitä, miten ristisidevamma on aloittanut vammojen ja leikkausten putken ja sitä rataa. Seuraavana iltana menimme Pitäjänmäkeen eläinlääkäriin, ja pelko osoittautui oikeaksi...

"Vastaanotolla Lilo ontuu voimakkaasti oikeaa takajalkaansa. Ei varaa juurikaan painoa oikealle takajalalle. Polvi turvonnut. Vetolaatikkotesti positiivinen.

Lilo rauhoitettiin polven röntgenkuvausta varten. Oikean polven crista tibiaen (sääriluun yläpään harjanne) luutumislinja hieman aukinaisempi kuin vasemman.

Lilolla on oikeassa takajalassa eturistisiteen ruptuura."

Tuon aukinaisen luutumislinjan takia tuli käsky pitää Lilo kolme viikkoa täyslevossa (vain rauhallisia tarpeidentekolenkkejä remmissä) ennen leikkausta. Paniikki hieman lieveni, kun lääkäri vakuutti, että jalka saadaan leikkauksella kuntoon. Kyse on kuitenkin traumaperäisestä vammasta, joten ei ole lainkaan todennäköistä, että vaiva uusiutuisi toisessa jalassa. Tämähän olisi siis tilanne, jos kyseessä olisi jokin rakenteellinen vika.

Kolme viikkoa kuulosti todella pitkältä ajalta pitää nuori, energinen koira täyslevossa, mutta nythän ajasta on selätetty jo kaksi viikkoa. Leikkaus on torstaina 24.7. Lilo on pärjännyt hienosti levossa, eikä suuria turhautumisen merkkejä ole vielä ainakaan nähtävissä (mitä nyt innostuu kivoista asioista vähän enemmän ja herkemmin :D). Onneksi olen lomalla ja kelit ovat suosineet, niin olen voinut ottaa Lilon aina mukaan pihalle seuraksi lukemaan tenttiin. Siinä sitten ollaan välillä pelattu älypelejä, Lilo on saanut savunilkkoja kaluttavaksi ja suurimmaksi osaksi neiti on vain makoillut vierellä ja tähystellyt ympäristöä. Kyllä nuo koirat vaan ovat sopeutuvaisia elukoita, olosuhteisiin nähden on Lilo pysynyt hirveän reippaana ja iloisena.

Näin se Lilo kannusti mua opiskeluun!
Leikkauksen jälkeen on toki lisää lepoa tiedossa, mutta ilmeisesti on tarkoitus, että jalkaa aletaan käyttää mahdollisimman nopeasti. Eli suhteellisen pian leikkauksen jälkeen saa jo kävellä rauhallisia remmilenkkejä, pidentäen niitä asteittain. Jos kaikki menee hyvin, niin suunnilleen 1,5kk päästä leikkauksesta jalka pitäisi olla jo melko lailla entisessä kuosissaan.

No niin, jospa sitten jotain positiivista vielä lopuksi, sillä ei ihan kaikki sentään ole ollut pelkkää kurjuutta. :D

Lokin kanssa olen nyt sitten tietysti lenkkeillyt ilman "pikkusiskon" läsnäoloa, ja vaikka Lokia selvästi yksinäisyys masentaakin, niin olen voinut keskittyä siihen lenkeillä 100% ja hioa tokoliikkeitä. Meillä on ollut tokosta piiiiiitkä tauko, enkä ole jaksanut sitä kauheasti viilailla, mutta nyt ollaan sitten koitettu paikata aukkoja. Seuruu on ollut todella leväperäistä - Loki on edistänyt ja irronnut helposti. Nyt ollaan otettukin seuruut tehotreeniin, ja nyt on todella tiivistä menoa! Samoin paikkamakuu on edistynyt hämmentävänkin paljon, nyt sujuu jo usean minuutin paikkamakuut ilman ongelmia ja ilman välipalkkaa, eikä ole minkään sortin piippaustakaan kuulunut. Hyvä me! Ehkä sitä vielä loppukesästä/alkusyksystä joihinkin mölleihin saattaisi uskaltautua...

Loki täytti myös 2 vuotta 23.6.! Lahjaksi iso mies sai pari uutta lelua - vinkupallon ja frisbeen. Erityisesti vinkupallo on ollut suuressa suosiossa.







































Loki sai vielä yhden lahjan, joka kylläkin oli ehkä enemmän lahja minulle kuin Lokille... nimittäin uuden sade-/kurahaalarin! :D Lokilla on ollut viimekesänä käytössä eläinkaupasta ostettu Hurtan sadehaalari, joka oli A) todella huono ja B) kesti käyttöä vain muutaman kuukauden ennen kuin repesi rintasaumasta. Sen jälkeen Lokilla oli käytössä itse tehty sademantteli, mutta mantteli ei estä kriittisten paikkojen - eli lähinnä vatsan - kuraantumista. Senpä takia päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ihan kunnon sadehaalarin, joka varmasti kestää ja täyttää tehtävänsä.



Täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Lokin mittaaminen ei ole kovin helppoa, joten arvelutti, että osaanko tehdä haalarista hyvin istuvan ja oikean kokoisen. Haalari istuu superhyvin, ja Loki pystyy liikkumaan, juoksemaan, hyppimään ja pissaamaan estotta. Lahkeet voi kiristää tarroilla, mikä on todella hyvä ominaisuus. Rinta ei takuulla pääse kurastumaan, sillä kaulus on korkea ja kumilenksun avulla myös pysyy ylhäällä. :) Ja vaikka Loki näyttääkin kuvassa hieman nöyryytetyltä, ei sitä ulkona ole nähtävissä. :D Se suhtautuu haalariin oikein hyvin.

Lämpimien kelien takia ollaan myös intouduttu uimaan. Olemme muutamaan otteeseen körötelleet Annan ja Annan koirien kanssa Tuusulaan lenkkeilemään. Siellä on hiekkakuopat, minne monet ihmiset vievät koiriaan (ja itseään :D) uimaan. Lähinnä olemme siellä uittaneet vain koiria, mutta viime viikolla menimme myös me ihmiset uimaan. Uimme pitkiä matkoja, ja Loki ui perässä ja jaksoi todella hyvin! Sain muutenkin olla Lokista erittäin ylpeä. Kuopilla oli paljon porukkaa, niin ihmisiä kuin vapaana olevia koiriakin, ja vaikka Loki onkin todella epävarma vieraita koiria kohtaan, suhtautui se tällä kertaa koko häslinkiin varsin rennosti ja kypsästi. Kertaakaan ei meidän koirat karanneet muiden luokse, eivätkä muutenkaan aiheuttaneet mitään hämminkiä. Pari ohikulkevaa naista kehaisikin meidän koirien käytöstä, tuntui tosi hyvältä. :) Ainoa miinus oli se, että astuin veden pohjassa olevaan lasiin (kenties pullonpohjaan) ja varpaaseen tuli todella syvä haava, joka ei ole vieläkään parantunut. Onneksi koirille ei käynyt mitään.








































Viimeisenä positiivisena kertomuksena on se, että ennen loukkaantumistaan Lilo pääsi osallistumaan elämänsä ensimmäisiin mätsäreihin. Varsin hyvin meillä menikin, tuloksena sijoitus SIN4. Kotiin viemisiksi saatiin pokaalin ja rusetin lisäksi nameja, luita ja kirja. Olen itse aina todella häslä ja epävarma kehässä, joten siihen nähden ihan hyvä suoritus kyllä. :)

Kuva: Anna Mertaoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti