Ihana viikonloppu!

Kylläpä nyt on taas tänään kelvannut ulkoilla ja muutenkin puuhailla piskien kanssa, kun on ollut ihana aurinkoinen ilma! Ikävä kyllä valoinen aika on todella lyhyt (7 tuntia), mutta näin viikonloppuna onneksi ehtii käyttää lähes tämän koko ajan hyväksi. :)

Ensin käytiin Lilon kanssa pitkällä metsäretkellä. Lokin jätin kotiin, koska osasin ounastella, että tällä tavalla "prime time"-aikaan ja hyvällä ilmalla metsä olisi täynnä maastopyöräilijöitä, joita Loki pelkää. Oikeassahan minä olin, meitä vastaan tuli lähemmäs kymmenen eri maastopyöräilijää. Lilo ei onneksi ole noista moksiskaan, ja nämä yksilöt oli vielä hyvin koulutettuja. ;) Osasivat nimittäin hidastaa kohdalla ja odottaa, että me huomataan ja väistetään.

Kukkulan kuningatar? :D

Pikkupuppana. <3

Kuten kuvista näkyykin, on Lilo saanut taas uuden takin käyttöönsä. :) Tämän olisi tarkoitus nyt olla viimeinen takki, joka on pentukokoa. Kohta (toivottavasti!) tuleekin jo lunta ja pakkasta, ja seuraavaksi takiksi teenkin todella reilun kokoisen toppatakin, jolla pärjää vähän pidemmälle. Senkin päällikangas tulee kuitenkin pitämään myös vettä ja tuulta, jotta mahdollinen (=todennäköinen? :D) räntä ja loska ei pääsisi ihan koko koiraa kastelemaan. Sen lisäksi teen vielä myöhemmin talvella kunnon fleecehaalarin, jonka avulla ulkoillaan sitten ne kovimmat pakkaset. 

Tämän uuden takin tein jämäkankaista, joten se jäi selästä vähän turhan naftiksi, kun kangasta ei riittänyt tarpeeksi. Joten siitäkin syystä toivon, että tulisi pian kylmempää, ja Lilo pääsisi käyttämään toppatakkeja. Älkääkä hyvät ihmiset koskaan ostako tuota tummansinistä ulkoilukangasta, jos joskus sitä jossain näette. Se on ihan kauhea kangas työstää! :D Sen sijaan tuohon pirtsakkaan Hello Kitty -ulkoilukankaaseen olen rakastunut. <3 Se saa mut hyvälle mielelle, ja lisäksi se on helppoa käsitellä, jämäkkää, ja kestää erittäin hyvin Suomen syksyä. ;)

Tässä vielä hurjan hyvälaatuinen (:D) kuva takista:

Ja eipä Lokikaan ihan ilman aktiviteettiä jäänyt! Nimittäin menimme bussilla Jakomäkeen treenailemaan Heidin ja Javan kanssa eräälle isolle hiekkakentälle. Minun ja Lokin oli tarkoitus aloitella meidän "lelun tunnistus"-projektia. Eli ideana olisi, että Loki osaisi eri lelujen joukosta koskettaa sitä lelua, jonka nimen sanon. Haluan kannustaa Lokia tarjoamaan omia ehdotuksiaan, joten lelua sai koskettaa nenällä tai tassulla, tai sen sai jopa tuoda mulle. Loki päätti sitten, että tassulla läpsäiseminen on hyvä tapa merkitä oikea lelu. ;)

Päästiin asiassa hyvin alkuun, Loki tunnistaa nyt kaksi lelua nimeltä - patukan ja narupallon. :) Loki tykkäsi tästä tekemisestä todella paljon, ja se oli hirveän innoissaan. Välillä poitsua meinasi vähän turhauttaa, jos meni väärin, mutta turhaumat oli hyvä purkaa esillä oleviin leluihin... ja Lokille toimii naksutin tosi hyvin, joten käytettiin sitä tässäkin puuhassa.

Tärkeintä näissä treenaushetkissä on kuitenkin odottelun ja rauhoittumisen harjoitteleminen. Lokilla esiintyy pientä (tai suurta) piippausongelmaa, kun ollaan menossa treenipaikalle. Piippaa joskus myös vuoroa odotellessaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää, joten käytettiin nyt ihan kunnolla aikaa asian työstämiseen. Bussipysäkiltä ei kävelty kentälle, jos koira piippasi. Yhdestäkin vikinästä käännyttiin takaisin lähtöruutuun. Tätä samaa ollaan tehty agilityhallille kävellessä (joten joudutaan aina varaamaan todella paljon aikaa ennen treenejä), mutta työ on alkanut tuottaa tulosta. Loppujen lopuksi melko vähällä ajalla päästiin eteenpäin. Myöskin periaatteena on nyt se, että piippaavan koiran kanssa ei tehdä yhtään mitään, vaan odotetaan niin kauan, että se oikeasti on hiljaa ja rauhallinen. Tässäkin mielessä itsenäiset treenit on parhaita. Ohjatuissa treeneissä ja kursseilla ei oikein voi vaikuttaa aikatauluihin ja omaan suoritusvuoroon. Toki voi sanoa, että me ei nyt tulla, kun tää piippaa, mutta ei ole kiva maksaa maltaita sitten siitäkään...

Lopuksi sitten palkitsin Lokin rankasta ajattelutyöstä kivoilla ja vauhdikkailla leikeillä kera narupallon ja patukan. :D Harjoiteltiin siinäkin sitten salakavalasti vähän itsehillintää ja impulssikontrollia, eli aina välillä pyysin riehumisen lomassa Lokia istumaan ja odottamaan, pyytämään lupaa, ottamaan kontaktia, päästämään irti jne. Nämä sujuivat yllättävän hyvin. Loppujen lopuksi koko reissuun vierähti yli kolme tuntia, joten nyt on herra vähän väsynyt. :)

Väsymykseen ehkä osaltaan vaikuttaa se, että eilen oli molemmille koirille jännä päivä. Saatiin nimittäin "päivähoitoon" Lilon pentuesisko ja myöskin Lilon reilua vuotta vanhempi puolisisko. Eli kämpässä oli kolme whippetneitokaista ja Loki. :D Olin etukäteen odottanut vipinää ja vilskettä, mutta hyvin rauhallista täällä oli. Kaikki lähinnä nukkuivat, ainoastaan pennut välillä vähän painiskelivat keskenään. Iltakäppäilylläkin käytiin neljän koiran voimin, ja hyvin niitä pystyi ulkoiluttamaan yhtä aikaa. Ne kävelivät kaikki neljä koiraa yhdessä tiiviissä pinkassa, eikä ketään tarvinnut mitenkään erikseen komentaa. :D Oli rentouttavaa.