Näin nätisti sitä makoiltiin penkillä.
Myös jalkatilassa matkustusta kokeiltiin, mutta se tahtoi sitten purkautua luvattomuuksiin, kuten emännän kenkien jyrsimiseen...
Sitten viimein päästiin perille ja Loki pääsi ensimmäistä kertaa takapihalle riehumaan vapaana kuin taivaan lintu. Ja kyllä se ottikin siitä kaiken ilon irti. :D
Vauhdikkaiden rundien jälkeen Loki kuitenkin rauhoittui omalle tutulle viltilleen.
Ja mieluisin nukkumapaikkakin löytyi sohvan alta. :)
Ekan illan ja oikeastaan seuraavan päivänkin Loki käyttäytyi kuin unelma. Se oli rauhallinen, sosiaalinen, tottelevainen ja kaikkea, mitä toivoa saattaa. "Mummo ja pappa" olivat haltioissaan siitä, miten hyvin käyttäytyvä penska oli kylään tullut. Mielipide taisi kuitenkin muuttua tulevina päivinä, sillä jostain syystä Lokista kuoriutui varsinainen RIIVIÖ kylässä ollessaan. Se teki kaikkea mahdollista luvatonta, poti jatkuvaa hepulia, roikkui housun lahkeissa, kerjäsi ruokaa ja yritti syödä kukkia ja huonekaluja. HUHHUH!! Kaiken lisäksi minä taisin saada flunssan parilta kaveriltani, ja yritin sietää Lokin karseaa käytöstä kuumeessa ja nenä tukossa. Onneksi pahimmat hepulit purettiin takapihalla. Kaikista näyttävimpiä spurtteja ja sekoiluja en ehtinyt napata kameralle, mutta otin kuitenkin pari lyhyttä videota Lokin huumaavasta vapauden riemusta...:D
(Anteeksi kun puuskutan videoissa, nenä oli tosiaan tukossa...:D)
Hieman säälittää "pappa" kun menetti tossunsa... toinen on ties missä pusikossa tällä hetkellä, ja toinen on pureskeltu ja kuolainen. :D Noh, voi syyttää vain itseään siitä, kun kerta antoi tossut pennun pureskeltavaksi. Ja olikin muuten mieluisa tossu!
No, Lokin käytös tuntui tasaantuvan välittömästi, kun päästiin takaisin Helsinkiin. HUH! Tänäänkin poitsu on koko aamun ollut rauhallinen ja rakastettava, ja kävimmekin "pitkällä" (pennun mittakaavalla) lenkillä, jonka lopussa taivallus palkittiin koirapuistolla. Eka kerta oli koirapuistossa muuten, ja tarkistin eka, ettei siellä ollut muita koiria tai kakkoja, joten uskalsin sitten Lokin sinne päästää. Yritin rohkaista pentua juoksemaan ja telmimään energiaansa pois, mutta kun ei se oikein lähde musta kolmea metriä kauemmas. :D No, eipähän ainakaan karkaa.
Tulipas tästä nyt kuvantäyteinen ja pitkä merkintä. :D
PS: Tänään pitäisi nyt sitten tapahtua madotus, saa nähdä miten käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti