Teenage mutant ninja Loki...

Nyt on selvästi ollut jotenkin hälinää tammikuussa, kun en ole edes blogia ehtinyt päivittää! Pääsyynä varmaankin on paraikaa valmistuva kandi, jonka kirjoittamiseen on helposti kulunut kaikki liikenevä vapaa-aika. Päivitysten vähäisyys ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi tapahtunut paljon!

Tammikuu on Lokin suhteen kulunut pitkälti treenaamisen merkeissä. Toistaiseksi meillä on ollut nyt kolmet treenit viikossa; toko, agility ja rallytoko. Voisin lyhyesti kertoa, miten ne ovat sujuneet. Tokossa kuulumme siis jatkuvaan ryhmään, jossa on meidän lisäksemme viisi koirakkoa. Yksi toinen aussiekin siellä on! Loki on ryhmän nuorin, mutta kaksi on myös alle vuoden ikäisiä. Loki keskittyy upeasti, ja tekee kaiken just niinkuin pitääkin, heh. Ollaan taklattu aika hyvin nyt perusasentoa, seuraamista ja paikallaan makuuta. Myös tokohyppyä on pariin otteeseen kokeiltu, ja se on Lokin mielestä kauhean kivaa! Kuitenkin penskasta selvästi näkee, että agility on se "the thing", ja mikään ei ole kivempaa kuin se! Ohjaajakin on moneen otteeseen kehaissut Lokin intoa, ja siitä kyllä näkee, miten kovasti se nauttii. Tuntuu, että mulla on paljon työtä tehtävänä, jotta saisin koiran kehityksessä kiinni...!

Onneksi on noita treenejä, joiden yhteydessä voin olla ylpeä Lokista. Muuten vois olla tällä hetkellä meinaan hermot riekaleina... Mun enkelipennusta on nimittäin kuoriutunut varsinainen teinipelle. Teineily esiintyy naurettavalla protestoimisella lähinnä hihnassa. Milloin mennään väärään suuntaan, milloin sataa, tuulee, ei huvita... ihania hajuja olisi, ja ihania roskia maassa... arghh.

Laitetaanpa vielä yksi kuva mun lumimonsterista piristykseksi tähän loppuun:

Joulua ja vuodenvaihdetta

Joulunaika on nyt takana, ja se sujui paremmin kuin odotinkaan! Vietimme viikon verran mittavasta joululomastani vanhempieni luona toisessa kaupungissa, ja Loki selvästi tykkäsi vaihtelusta. Kylmähän siellä oli, mutta oikein kivaa! Poitsu oli yllättävän rauhallinen ja seesteinen ja käyttäytyi oikein mainiosti. Joululahjojakin se sai, pari tassupyyhettä ja neljä(!) lelua. :D Lahjoista ehdoton lemppari oli röhisevä possu, jota Loki vieläkin jaksaa kanniskella ympäri kämppää...

Lahjojen avaaminen oli jännittävää ja nopeaa puuhaa...

...mutta itse lahjat pakettien sisällä olivat vieläkin hauskempia!

Mikään lahja ei kuitenkaan voittanut ultimaattista lelua, vanhaa tossua! Loppulomasta tossu muistuttikin sitten lähinnä rei'itettyä rättiä...

Mikään ei ollut hauskempaa kuin maata lattialla ja repiä tossua tuusan nuuskaksi!

Myöhemmin lomalla treffattiin myös kaverin upeaa bordercollieurosta Totaa!

Pojat pitivät kuitenkin kunnioitettavaa etäisyyttä toisiinsa. Pentu taisi olla hieman liian lapsellista seuraa Totalle, joka olisi mielummin vain leikkinyt ihmisten kanssa.

Treffattiin myös toisen ystäväni beagleurosta Jeppeä, joka onkin jo vähän vanhempi herra. Yhteinen hihnalenkki sujui kivasti ja takapihalla vähän peuhattiin. Loki antoi Jepelle pusuja, ja Jeppe vei Lokin uuden köysilelun...:D Oli kivat treffit! Taas yllätyin suuresti Lokin koosta (23kg tällä hetkellä), sillä Jepen rinnalla Loki näytti valtavalta. Sitä pitää vielä itse jotenkin ihan vauvelina... niisk!

Helsinkiin palattuamme keli on ollut ihan hirveä! Metsälenkit ovat yhtä tuskaa, kun pahimmillaan lumi pettää jalkojen alta, ja yhtäkkiä huomaakin olevansa polviin asti hyisessä vedessä. Lisäksi ihmiset pitävät metsää jonakin yleisenä kaatopaikkana, jonne on kiva heittää kiloittain vanhaa leipää. Mitä ihmettä?? On kiva sitten yrittää kiskoa maailman ahnein koiranpentu leipien ohitse pari kertaa päivässä... Kaduilla kävellessä taas on todella liukasta, ja onkin hyvä, että Lokin vetäminen on saatu nyt taltutettua. Muuten olisin jatkuvasti nenälläni. Pelottaa jo nyt, millaista tulee sitten, kun pakkanen taas kiristyy... melko liukasta veikkaisin!

Vuodenvaihdekin sujui oikein hyvin. Alkuillan olin pennun ja kavereiden kanssa, ja tarkkailimme hieman, miten tuo suhtautuu rakettien paukkeeseen. Sitä pauketta ei sisälle kuulunut, ihme kyllä, vaikka ihan tuossa pihassakin paukuttelivat. Loki ei siis reagoinut raketteihin mitenkään. Siksi uskalsinkin jättää penskan kotiin, kun lähdin itse keikalle. Kotiin tulin kahden jälkeen, ja Loki oli ihan tyytyväisen oloinen, ja antoi mun nukkua puoli kymmeneen! <3

Loppupiristykseksi vielä pieni video pikkuisen ensimmäisestä joulusta. :)

Hyvää alkavaa vuotta 2013!! :) Mun uuden vuoden lupaus on saada kandi keväällä loppuun...

Pikkuhiljaa normaaleihin kuvioihin

No niin, Loki on jo parantunut kennelyskästä, ja pikkuhiljaa ollaan palailemassa normaalirutiineihin. Liikuntakielto päättyi jo tiistaina, joten ollaan päästy oikein kunnolla viimein nauttimaan lumesta. :--) Tai ainakin koira nauttii, itseäni ei aina kiinnostaisi kahlata polvia myöten hangessa, mutta mitäpä mä en tuon penskan eteen tekisi. Jokaisen pidemmän lenkin jälkeen odotteleekin lämmin suihkuttelu, sillä Lokin housukarvoihin muodostuu aina ihan mielettömän kokoisia lumipaakkuja. 

Liikuntakiellon aikana oli hieman ongelmia remmikäytöksessä, kun täynnä purkamatonta energiaa oleva pentu veti ja kiskoi ja olisi halunnut moikkailla jokaista vastaantulijaa. Treenaamisesta ei ollut mitään hyötyä, kun fyysistä energiaa oli niin paljon. Nyt onneksi jo muutaman päivän normilenkkeilytyksen jälkeen Loki on taas ihana nätisti käyttäytyvä itsensä. :--) Ohitukset sujuvat taas hienosti, eikä Lokilla ole mitään hinkua vetää. Se tepastelee nätisti vierellä ihan rauhassa, jes! Toisia koiria saadaan tavata vasta maanantaina, joten hetki vielä pitää elellä erakkoelämää. Loki varmaan repeää onnesta päästessään ekaa kertaa puistoon pitkästä aikaa...

Laitetaanpas nyt sitten kuvia eiliseltä metsälenkiltä:

Sormia opetellaan!

Aikaisemmin tänään täällä puhuinkin siitä, että laittaisin vielä videota tänne, missä Loki opettelee sormien nimiä... tässä se on, jihuu! Vähän huonosti näkyy tuossa videossa, kun piti laittaa kamera tuolille kuvaamaan, mutta hienosti se noita tunnistelee. Ei ole sairasloma hukkaan mennyt!

Vauvelilla kennelyskä

Jep, eläinlääkärillä käytiin eilen aamulla, ja kennelyskähän se minun pienoistani kiusaa. Antibiootit saatiin sekä käskyn levätä pari viikkoa, vain pakolliset pissitykset saa hoitaa. Eli vähän meni joulukuun suunnitelmat uusiksi... Mutta ei voi mitään, joskus jokainen sairastaa. Loki on kuitenkin jo suht oireeton ja energiaa on melkoisesti, joten aivojumppaa on nyt pitänyt tarjota oikein olan takaa. Opetin pennun mm. tunnistamaan kaikki sormet nimeltä. :D Eihä se kovin hyödyllistä ole, mutta show-arvo on suuri! Voin joskus myöhemmin laittaa tänne videon siitä. On se fiksu kaveri.

Suurimman osan ajasta Loki kuitenkin vetää lonkkaa ja lepäilee, hyvä vaan:

Koiranpoika sairastaa...

Onpahan ollut taas menoa ja meininkiä, eikä aina ihan niin hyvässä! Kaikkea kivaa on kyllä lähiaikoina tehty, tavattu koirakamuja ja treenattu ahkerasti. Nyt on kuitenkin kaikki hetken aikaa paussilla, sillä Loki sairastaa.

Perjantaina alkoi jo aamusta Loki yskiä, sai sellaisia yskänkohtauksia aina harvakseltaan, jolloin kröhi ja kakoi. Muuten oli ihan ok, ei ollut kuumetta, ruokahalu oli säilynyt ja joi normaalisti, leikki ja oli pirteä. Soitin kuitenkin eläinlääkärille, joka käski vain tarkkailla viikonlopun yli ja soitella maanantaina uudestaan, mikäli oireet jatkuisivat tai menisivät huonompaan suuntaan. Koiraa ei saa rasittaa, pakolliset pissalenkit vain. Mä nyt sitten oletin, että kyseessä on kennelyskä, kunnes viimeyönä alkoi tapahtua kummia...

Sunnuntaina Lokilla meni vatsa löysälle, siis ihan ripulia tuli. Sitten viimeyönä poitsu läväytti lastinsa ympäri keittiötä, joten minähän sitten neljältä yöllä konttasin siivoilemassa... Aamulla sitten aikaisin Loki alkoi oksentaa, kolme kertaa oksensi ja viimeisellä kerralla ulos tuli jotain hyvin hämmentävää. Iso möykky jotain kankaista, seassa oli myös muovia ja ohutta teräslankaa... Hmm... Oksentelu kuitenkin loppui siihen, eikä Loki ole sen jälkeen yskinytkään. Kyse ei siis ole kennelyskästä? Siinähän yskä kestää pari viikkoa, ei se voi neljässä päivässä parantua. Soitin taas eläinlääkärille, joka yhtyi arveluihini, ja oli myös sitä mieltä, että vierasesine tämän kaiken oli aiheuttanut. Noh, vierasesinekin löytyi sitten puhelun jälkeen... Poika oli pistellyt menemään palan omaa torkkupeittoaan sekä pitkän pätkän sähköjohtoa! Onneksi johto oli sentään ollut irti seinästä. Noh, olin sinänsä tyytyväinen, koska ilmeisesti kyse ei olekaan kennelyskästä, vaan pelkkä vierasesine oli saanut koiran yskimään ja voimaan pahoin.

Kaikki sujuikin tässä alkupäivän oikein mainiosti, koira oli pirteä, söi, joi, leikki. Ei enää yskinyt, ei oksennellut, ja kakkaakin alkoi tulla harvemmin ja kiinteämmässä muodossa. MUTTA... nyt on sitten taas uutta oiretta pukannut. Nyt Loki nimittäin aivastelee ja nenä vuotaa. Äh!!! Mitä kummaa tämä nyt oikein on? :/ Huomenna mennään kyllä eläinlääkäriin, jotta saan mielenrauhan ja kenties tietämystäkin siitä, mikä tuota koiraparkaa oikeasti vaivaa. Oon silti sitä mieltä, ettei se varmaan kennelyskää ole, koska tosiaan yskävaiheen pitäisi kestää paljon kauemmin. 

Iiiiiiso poika!

Nyt taas on vierähtänyt useampikin tovi niin, etten ole ehtinyt päivittää Loki-blogia. Kamerani laturi on ollut myös hukassa, myönnettäköön. :D Mutta paljon kaikenlaista on kyllä ehtinyt tapahtua! Lokilla on alkanut hampaat putoilla oikein urakalla, enää yläkulmurit ovat kiinni, mutta nekin taitavat jo heilua. Loki myös käyttäytyy varsin mainiosti kuten tavallista, ihan huoletta voin pitää poitsua vapaana metsässä, kun luoksetulo on niin vahva.

Tosin n. viikko sitten oli vähän ikävä päivä... aamulla heti mentiin koirapuistoon, missä ei ollut silloin ketään muuta. Jotain sitten hengailtiin siellä kahdestaan, kun kuulin jostain piipitystä. Ehdin juuri ja juuri rekisteröidä pienen linnun parin metrin päässä, kun Loki jo yhdellä hypyllä ja haukkaisulla pisti linnun poskeensa. :,( Ei siis syönyt sitä eikä riepotellut, mutta lähti riemuissaan se suussaan bilettämään. Sain linnun sitten takaisin, mutta se oli jo kuollut...

Noh, iltapäivästä mentiin sitten metsälenkille. Loki jäi minusta aika paljon jälkeen jonkin haistelusession takia, mitä se ei yleensä tee. Aamusta traumautuneena säikähdin, ja kutsuin pennun luokse. Sieltähän se tuli, ylpeänä ja häntä heiluen - kuollut rotta suusta roikkuen. Siinä vähän mun inhokynnys ylitettiin, lähdin kiljuen karkuun ja huusin vain "JÄTÄ JÄTÄ JÄTÄ". Ihme kyllä poika totteli ja jätti kallisarvoisen aarteensa polulle - jonne emme kyllä enää mene, by the way. Olen nyt alkanut soveltaa tuota "jätä"-käskyä lenkeillä muuhunkin - nenäliinoihin, tölkkeihin sun muihin Lokin lemppareihin, ja se toimii! Jes!

Ylihuomenna meillä alkaa agility. :S Jännityksellä odotan, mahtaakohan se meiltä sujua...

Tässä vielä muutama kuva piristykseksi:

Joskus harvoin ne säätkin meitä suosivat näköjään. :D