Erähenkeä etsimässä

Viime viikon tiistaina mulle tuli yhtäkkinen päähänpisto lähteä vaeltamaan. Ajatusta oli jo viime kesänä lähteä, mutta silloin suunnitelmat peruuntuivat viime hetkellä, ja asia jäi kovasti harmittamaan. Mulla oli kolme päivää vapaata ja oli luvattu hyvää keliä, joten ajattelin, että nyt tai ei koskaan! Tällaisella varoitusajalla en saanut ketään kaveria houkutelluksi mukaan, mutta salaa lähdin ihan mieluusti Lokin kanssa kahdestaan, koska tavallaan halusin viettää sen kanssa vähän runsaammin kahdenkeskistä laatuaikaa, pitkästä aikaa. :) En edes harkinnut, että Lilo pääsisi mukaan, monestakin syystä. Mutta ehkä suurin syy siihen oli se, ettei tytteli olisi mitenkään selvinnyt pakkasyöstä lyhyen turkkinsa takia.

Lähdimme perjantaiaamuna liikkeelle Kampista bussilla kohti Vääksyä. Matka kesti kaksi tuntia, ja kaikki meni oikein mukavasti. Vääksyssä sitten tuli hienoisia ongelmia, kun mistään ei saatu karttaa. Ilmeisesti huhtikuun alku ei ole mikään ihan tavanomaisin ajankohta käydä ko. reitillä vaeltamassa, ja kaikki infopisteet olivat suljettuina. Netistä olin lukenut, että karttoja voi ostaa myös paikalliselta urheilukeskukselta, jonka pihasta myös reitti lähti liikkeelle. Siellä sitten kysyin asiasta työntekijöiltä, jotka eivät olleet mistään kartta-asiasta koskaan kuulleetkaan. :D Sain hieman ihmettelyä ja naureskelua osakseni, mutta kohtelias nuorimies kävi sitten kuitenkin penkomaan jotain vanhoja kaappeja, ja löysi kuin löysikin sieltä pätevän kartan. Hinta oli merkitty siihen 14€, mutta sain sen ilmaiseksi. Jihuu! Kohtalon johdattelemaa, selvästikin.

Mä olen erittäin tunnettu huonosta suuntavaistostani, joten hieman epäröiden lähdettiin liikkeelle. Urheilukeskuksen pihasta lähti kaksi polkua, joten oli 50% mahdollisuus osua oikeaan. Tietysti mentiin sitten väärälle polulle. :D Muuta haittaa tästä ei aiheutunut, mutta kun ensimmäinen checkpoint oli korkealla mäellä oleva laavu, niin leveän lenkkipolun sijaan jouduimme kipuamaan mäelle jyrkkiä, liukkaita, osittain hajonneita portaita pitkin. 20kg rinkka selässä homma ei ollut mitenkään kovin helppoa, joten laavulla ensitöikseni jouduin vaihtamaan vaatetusta vähän kevyempään...

Laavulta oli oikein mukavat näköalat, ja kovasta fyysisestä suorituksesta huolimatta fiilis oli oikein hyvä. :) Toivoin vastaavia maisemia loppureitiltäkin!

Laavun jälkeen lähdettiin vasta kunnolla taittamaan matkaa. Poluilla oli täysin autiota, joten Loki oli mulla oikeastaan koko reissun ajan vapaana. Pari kertaa reitti poikkesi autotiellä ja asutuksen lähelle, jolloin toki otin Lokin kiinni. Muuten se jolkotteli mun vieressä tyytyväisenä vieraita hajuja haistellen ja maisemia vilkuillen.

Kuvasta ei välity, miten korkealla tuo oikeasti oli! Mielettömät näkymät!

Loki ei halunnut poseerata, vaan keskittyi tuijottamaan namitaskua.

Vaikka oli todella aurinkoista ja lämmintä, joissain kohti reittiä oli vielä ihan täysi talvi, ja lunta oli maassa paksultikin. Tämä oli Lokille melko hyvä juttu, koska kävellessä sille tuli kuuma, ja lumessa oli sitten ihanaa piehtaroida ja viilentyä välissä. Toki se myös söi sitä jonkin verran. Sitten oli taas hyvä jatkaa matkaa virkistyneenä ja iloisena. :)

Reitille lähteminenhän viivästyi meillä jonkin verran, koska sitä karttaa ei meinannut mistään löytyä. Pääsimme liikkeelle vasta kahden aikaan. Mulla oli myös jostain syystä sellainen käsitys, että aurinko laskee jo seitsemältä, vaikka oikeasti se laski vasta kahdeksalta - ja kunnolla pimeää tuli vasta yhdeksältä. Olin siis kehittänyt itselleni huolen siitä, että yöpymispaikassa pitäisi olla viimeistään viiden maissa, jotta valoisan aikaan ehtisi kiireettömästi syödä ja pystyttää teltta. Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, koska meillä olisi ollut vallan mainiosti aikaa ja jaksamista kävellä seuraavalle laavulle, joka olisi ollut yöpymistä ajatellen paljon soveltuvampi. Meidän laavun lähellä nimittäin kulki iso autotie, ja autojen äänet valvotti mua jonkin verran. Lisäksi teltta piti pystyttää heinikkoon - ei ehkä paras mahdollinen idea siitepölyallergikolle. :D Laavupaikka ei myöskään missään nimessä ollut suojaisa, vaan hyvin tuulinen. Eniten kuitenkin harmitti, että kävelymatkaa ekalle päivälle kertyi vain 10km, vaikka tavoitteena oli 15km.

Kuinka modernia, ulkohuussi! Karikeastiassa oli kuollut päästäinen, hyi.

Loki oli ruuanlaittoajan kiinni, koska pelasin tulella. Kuten kuvasta näkyy,
laavu oli korkealla mäellä, ja sen alapuolella kulki autotie.

Kuva todisteena niille kavereille, jotka rohkeni epäillä mun

trangiankäyttötaitoja. :D Kyllä se vaan onnistui!

Herkkuateria. ;)

High tech -telttamme...

Vielä ennen nukkumaanmenoa pidettiin vähän hauskaa, ja heiteltiin keppiä. Loki selvästi nautti saadessaan olla villi ja vapaa. Erakkoelämä taitaa sopia sille.

Yö meni olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Loki nukkui "pedissä", jonka rakensin sille mun toppatakista ja joistain muista pehmusteista. Autojen äänet valvottivat hieman, mutta sain kuitenkin nukuttua useamman tunnin yöunet. Olin vähän etukäteen miettinyt, että mahtaakohan Loki sopetutua telttanukkumiseen ollenkaan vai meneekö se ihan sekaisin, mutta taas se pääsi yllättämään. Heti kun telttaan kömmittiin, se meni kerälle pesäänsä ja nukkui rauhassa koko yön. Mulla oli myös turvallinen olo, kun Loki murisi ulkopuolella hengailevalle pöllölle. ;) Eipä uskaltanut pöllö tulla sisälle riehumaan.

Aamulla olo olikin sitten jossain määrin hirveämpi. Mulle aamut on nyt muutenkin vaikeita noiden allergioiden takia, mutta nyt olin kyllä aivan totaalisen tukossa ja silmät vuosivat vettä aivan esteettä pitkin kasvoja. Aamulla oli myös todella kylmä ja tuulinen keli, joten sormet kohmeessa siinä sitten keiteltiin kaffetta ja laitettiin aamupalaa. Mutta kahvikupposen jälkeen alkoi jo aurinko paistaa ja lämmittää, ja sitä myöten tuli myös taas iloinen ja reipas fiilis. :) Telttaa purkaessa Loki tosin viihdytti itseään riepottelemalla mun hanskaa (en siis huomannut tätä), ja rikkihän se hanska siinä meni. Onneksi oli toiset mukana.

Liikkeelle lähdettiin aikataulussa, 08:00. Tavoitteena oli matkata 23km sinä päivänä, joten parasta oli ruveta pistämään reippaasti tossua toisen eteen.

Ensimmäisenä reitillä oli isot pellot, joiden reunaa kuljettiin. Loki löysi
tennispallon raadon, ja heitteli sitä itselleen täynnä riemua. :D

Poikettiin jonkinlaisen "kylän" läpi, missä oli siis maalaistaloja. Useassa
pihassa oli koiria, jotka räksytti meille, mutta Loki oli hieno eikä välittänyt.

Tällaisilla merkeillä reitti oli merkitty. Merkkejä oli tosi tiheässä, joten ei
ollut vaaraa eksyä.

Sitten saavuimmekin seuraavalle laavulle, joka olikin reitillämme ensimmäinen paikka, josta sai vettä. Laavulla nimittäin oli pieni kirkas puro, josta otin täytettä vesivarastoihin. Siihen myös tein taukoruokani, eli puuron. Lokille oli mukana nappuloiden (J&V ekstraenergia) lisäksi mukana naudan keuhkoa, jota se sai tauoilla välipalaksi.

Tunnin levon ja syömisen jälkeen lähdettiin taas jatkamaan matkaa. Oikeastihan reitti olisi jatkunut vielä n. 15km pidemmälle, mutta sieltä päästä ei oltaisi päästy kotiin muuta kuin jollain taksi+bussi -viritelmällä. Siispä suoritin monimutkaisen ongelmanratkaisutehtävän, ja päädyin siihen, että käännytään ympäri ja kävellään reittiä takaisinpäin. Se olikin ihan hyvä idea, ja maisemat näyttäytyivät erilaisina, kun ne näki uudestaan. Eikä ainakaan ollut kovin suurta vaaraa eksyä!

Loppumatkasta Loki oli jo ihan sitä mieltä, että hän ei kävele enää askeltakaan. :D Laskin, että tuona jälkimmäisenä päivänä kävelimme tosiaan n.23km (ehkä vähän ylikin, koska muutama kerta käveltiin vähän harhaan), joten väsymys oli ehkä ihan aiheellistakin.

Tähtäsimme bussiin, joka lähti Vääksyn keskustasta 17:10, ja ehdimme siihen aivan nipin napin. Kello oli yhdeksää yli, kun juostiin tietä pitkin bussiin. Rinkka selässä juokseminen ei ole lempipuuhaani, mutta ehdittiin! Olin kyllä ihan läpimärkä hiestä, ja haisin varmaan kuolemalle, ja Lokikin oli kurainen. Kanssamatkustajat varmaan arvostivat hirveästi. Yritettiin kyllä valita mahdollisimman yksinäinen paikka bussista.

Mutta olipahan hauska reissu! Loki oli ihan täydellinen vaelluskaveri, se kyllä sopeutuu jos jonkinmoiseen menoon. Tästä tulee ehdottomasti uusi yhteinen harrastus meille. Toivottavasti saataisiin jatkossa myös joku kaveri tai perheenjäsen mukaan, tulisi varmasti vieläkin rattoisempaa. :)

Hyvää loppukevättä ja kesän odotusta kaikille!!

Koiranomistajan arki - aikataulu ja rutiinit

Ihan hävettää, miten usein on blogiteksti tullut aloitettua kutakuinkin sanoilla: "hupsista, on taas vähän venynyt tämä blogin päivitys..." Mutta sillä tavalla aloitan taas. Sori! :D Syyt ovat kuitenkin ihan hyvät. Mulla on ollut todella rankka ja hektinen opintojakso yliopistolla, ja siihen on mennyt paljon energiaa. Yhtä postausta jo vähän aloittelin, mutta mulla oli liikaa asiaa, enkä osannut karsia.

Nyt sitten päätinkin kirjoittaa aiheesta, joka itseäni kovasti mietitytti, kun harkitsin ensimmäisen koiran hankkimista. Monet (erityisesti vanhempani) vastustivat ajatusta, perustellen mielipidettään sillä, että "koira sitoo, koiraan menee aikaa, koiraan menee rahaa" jne. jne. Joten nämä asiat olivat kyllä tiedossa, ja niitä sitten moneen kertaan pohdinkin. Yritin etsiä netistä konkreettisia esimerkkejä siitä, millaista yksin asuvan opiskelijan elämä on koiran (tai kahden) kanssa, mutta niitä löytyi melko kehnosti.

Siitä syystä yritän nyt itse tehdä asialle jotain! Esittelen siis yhden tavallisen arkipäivän kahden nuoren, aktiivisen koiran kanssa, näkökulmana yksinelävä, helsinkiläinen opiskelijatyttö. Tämähän nyt on tosin vain sellainen ihan tavallinen päivä, eli täytyy muistaa, että esim. treenipäivänä koiriin menee aikaa huomattavasti enemmän. Mutta toivottavasti tästä on hyötyä edes jollekulle, joka pohtii oman koiran hankkimista. :)

Perjantaina 28.2.2014

klo 06:00 - Herätyyyys!
Ei ole muuten aamu-unisena helppo herätä, kun koirat nukkuu sikeästi vieressä. Se näky ei varsinaisesti piristä. Mutta se kyllä kummasti piristää, kun heti ensitöikseen pitää viedä Lilo aamupissalle. 5-10min pirtsakassa kevätilmassa poistaa kyllä unihiekat silmistä. Tämän jälkeen annan koirille aamuruuat, ja vasta sitten ryhdyn omiin aamutoimiin.

klo 08:00 - Aamutoimet tehty, jotenka lenkille!

Onneksi mulla on helposti lenkillä kulkevat koirat, ja aamulenkki sujuu yleensä metsäisissä tunnelmissa. Joskus mennään pellolle, joskus riehutaan tyhjässä koirapuistossa. Metsäpolku on kuitenkin meillä yleisin aamulenkkiympäristö. Loki ja Lilo juoksuttavat toisensa väsyksiin. 40min päätöntä riehumista uuvuttaa, loput ajasta käytetään yleiseen haisteluun ja samoiluun. Aamulenkkiin meillä menee yhteensä aikaa tunnin verran.

09:20 - Lähtövalmistelut
Toinen koira toi mukanaan pienen kulttuurishokin. Lokin yksinolot ovat aina olleet ongelmattomia, ja olen nauttinut tästä asiasta suunnattomasti. Sen voi jättää yksin kotiin täysin ilman minkäänlaisia valmisteluja, ja se käyttäytyy aina moitteettomasti (=nukkuu koko ajan). Lilon kanssa asia ei suinkaan ole näin yksinkertainen. Jos haluan säästää kämppääni maailmanlopun tuholta, on olohuone raivattava. Toki Lilon voisi jättää myös rajattuun tilaan yksinolon ajaksi, mutta tällöin se pitää mekkalaa, mikä stressaa mua suunnattomasti. Sen takia tyttö viettää yksinolot koko kämpässä, mutta kaikki potentiaalinen tuhottava on raivattava pois. Tämä vie tietysti aikaa ja vaivaa, ja siitä huolimatta jotain askarteltavaa löytyy todella usein. Etenkin loppuviikosta penska tuhoaa helpommin, alkuviikosta se vielä malttaa olla useimmiten kunnolla.

Ennen:

Jälkeen:

09:30 - Koirille luut järsittäväksi, ja ei kun matkaan!

Luut jätän koirille taas täysin Lilon takia. Lokia ei tarvitse "harhauttaa", se ei tarvitse mitään puuhaa yksinolon ajaksi. Lilon täytyy kuitenkin jotain pureskeltavaa saada.

10:00-16:00 - Koulussa...

16:30 - Kotona jälleen!
Terve, piskit! Mitäs olette puuhanneet?

Jaa että tällaista. Eihän tuo hylly olekaan tuossa ollut kuin pari kuukautta. No mutta tuohan somistaa sitä oikein kivasti. >:(

No mutta, asia sikseen, ja lähdetäänpäs ulos! 10-15min pissatus koirille.

17:00-19:00 - Siivousurakka
Onneksi söin koulussa, sillä tänään ei olisi aikaa kokata. Kaikki kotityöt täytyy jakaa eri päiville, jos aikoo ne joskus saada tehtyä.

19:00-21:00 - Ja ei kun kouluhommien kimppuun
Kun koirat on ruokittu, alkaa kouluhommien vääntäminen. Eihän tässä ole kuin yksi tieteellinen artikkeli kirjoitettavana, kandi viimeisteltävänä, harjoittelun loppuraportti tehtävänä, tsiljoona oppilaiden työtä arvioitavana...

21:00-22:30 - Iltalenkki
Iltalenkki mennään hihnassa, koska pimeällä en uskalla pitää koiria irti. Puolentoista tunnin reipas ulkoilu väsyttää, tai sitten ei.

23:00 - Hups...
...mihin se päivä oikein meni? Joko se loppui?


Sellaista se arki on, iloine ja suruineen. :D Pienistä tuhoamisista ja muista huolimatta koirat on äärettömän rakkaita, ja ne saa mut joka päivä hymyilemään, mm. tällä tavoin:

Vauhdikkaita, keväisiä terveisiä Lokilta, Lilolta ja Annalta!

Lomalaiskottelua

Nyt vasta alkaa joululoma vedellä viimeisiään, ens viikolla alkaa mulla taas koulu. Eli nyt on viimeiset hetket hengittää ja ottaa rennosti. Ja rennosti on kyllä otettukin...:D Blogin päivittäminenkin on laiminlyöty aika tehokkaasti, koska olimme lähes koko joulukuun Jyväskylässä, missä tietokoneen käyttö ei ole mikään itsestäänselvyys. Mutta eipä ihan hirveästi kyllä mitään bloggaamisen arvoista tapahtunutkaan. :D

Loki kastroitiin 18.12. Kaikki meni itse toimenpiteen suhteen tosi hienosti, ja haava parantui hyvin. Loki kyllä olisi alkuun mielellään nuollut haavaa, joten kauluria oli pidettävä päässä tosi kauan. Loki ei kaulurista juuri valittanut, mutta ei se kyllä sitä osannut varoakaan. :D Loppuvaiheessa kauluri oli jo ihan kolhuilla ja haljennutkin yhdestä kohtaa, joten se piti paikata ilmastointiteipillä...

Mun mielestä leikkauksen vaikutukset on jo alkaneet näkyä. Siskon nylkyttäminen loppui kuin seinään, samoin merkkailu ja hajuista kiinnostuminen. Loki on ollut lenkeillä huomattavasti rennompi, ja vaikuttaa siltä, ettei sitä stressaa enää mikään. Kääntöpuolena on ehkä pieni laiskistuminen, mutta todennäköisesti kyse on siitä, että leikkauksesta on niin vähän aikaa vasta. Kyllä se siitä varmaan vielä reipastuu. Vikoissa agitreeneissäkin käytiin, ja siellä Loki oli kyllä erittäin säpäkkä ja toiminnanhaluinen, joten ainakin treeneihin vielä riittää virtaa! :) Mielenkiintoista kyllä nähdä, millä tavalla tuo leikkaus on vaikuttanut, esim. parin kolmen kuukauden päästä.

Jyväskylään mennessä siellä ehti parina päivänä olla ihan kunnolla lunta. Tämä olikin Lilon kunnon ensilumi, ja tytteli otti siitä kaiken ilon irti! Lokia vähän harmitti, kun se ei päässyt mukaan rallailemaan. Sehän oli sairaslomalla ja ehdottomasti pelkällä hihnalenkkilinjalla. Mutta Liloa se ei paljon estellyt, se hepuloi lumessa täydellisen onnellisena. :D Samalla tuli testattua mun tekemää fleecehaalaria, joka nyt todistetusti pysyy päällä kovemmassakin menossa.

Helsinkiin palattuamme meidän arki on näyttänyt kutakuinkin tältä:

Eli ollaan lenkkien välissä lähinnä löhöilty, ja minä olen pelannut pleikkaria kahvin ja pipareiden kera, tiukasti torkkupeittoon kääriytyneenä. :D Koirat ovat arvostaneet tätä lepoa, ne ovat vieläkin melko väsyneitä reissun jälkeen. Tällaisista lomista pitää nyt ottaa kaikki irti, kun loppukevät taitaa väistämättä olla melkoista hulabaloota, kun mulla alkaa opetusharjoittelu, kesätyönhaku, ja kandikin pitäis varmaan kohta palauttaa...

Pienenä piristyksenä tuli eräänä iltana käymään Lilon uusi leikkikaveri, dallupentu Ronja! Tytöillä on ikäeroa suunnilleen kolme kuukautta, ja toivotaan, että jatkossakin tulisivat yhtä kivasti toimeen. Lokikin suhtautui pikkuiseen isällisen rauhallisesti, antoi Ronjan näykkiä huuliaan ja sitä rataa. :D Tyttöjen leikeistä oli hankala saada tärähtämätöntä kuvaa, mutta ainakin näkyy, että oli menoa ja meininkiä:

Lilon yksinolo-"ongelmiinkin" taidettiin löytää ratkaisu. Aiemmin Lilo on ollut yksin ollessaan teljettynä makuuhuoneeseen, jossa se on aina mun lähdön jälkeen minuutin verran haukuskellut. Mieleeni tuli, että ehkä Liloa vaan pännii se, että sen elintilaa rajataan. Siispä olen nyt parina päivänä kokeillut jättää sen koko asuntoon, ja tämä oli nyt ratkaiseva päätös. Nimittäin Lilo on ollut nämä kaksi päivää yksin ollessaan täysin hiljaa! Jipii! Ja alkuaikojen askartelutkin ovat nyt historiaa. 

Sunnuntaina onkin edessä Lilon ensimmäiset pentunäyttelyt Helsingin Kaapelitehtaalla. Jännittää vähän, koska mulla ei ihan hirveästi ole esittämisestä kokemusta, ja Lilolla taas ei ole kokemusta tuollaisista tapahtumista, missä on paljon koiria. Saa nähdä, miten käy. :D Raportoin sitten!

Käsitöitä ja aksaa

Joulukuun puoliväli, ja pyh... lumi tuli, lumi suli ja nyt on taas rapakeli. :/ Ehdin jo innostua siitä, ettei Lokille tarvitse jatkuvasti olla kiskomassa kurahaalaria päälle, eikä sitä tarvitse pestä jokaikisen lenkin jälkeen, mutta nyt on taas palattu arkeen. Turhauttaa siivota, kun kohta taas muistuttaa kämppä Saharaa... eilen oli Loki kaverikoiran kanssa mylläämässä mutapellolla (voitte vaan kuvitella), ja vaikka huljuttelin sitä suihkussa lähes puoli tuntia, harjasin, föönasin ja vaikka mitä, niin siitä huolimatta Loki jätti jälkeensä pienen hiekkalaatikon siihen kohtaan, missä se oli nukkunut. >:( En tykkää. Mutta tiistaina lähdetään koko konkkaronkka Jyväskylään, jossa pitäisi olla edes vähän kylmempää ja lumisempaa, ehkäpä se vaikuttaa asiaan.

Keskiviikkoaamuna onkin sitten todella jännät paikat, koska Lokille on varattu kastraatioaika 09:30. Loki onkin nyt sitten treenannut ja riehunut oikein "varastoon", jotta malttaisi sitten olla sairasloman ajan paikoillaan. Tosin Loki ottaa muutenkin sisätiloissa hirveän rennosti, niin en usko, että tulee sen kanssa ongelmia. Loki kastroidaan lähinnä siis Lilon takia, mutta tietysti odotan siltä muitakin "plussia" arjen sujuvoittamiseksi. Lokilla tulee sellaisia parin viikon kausia, että hajut ja nartut kiinnostavat poikkeuksellisen paljon, ja silloin se on vähän ärsyttävä ulkoilutettava, kun nenä kokoajan ajautuu maata kohti ja nartut saavat pienen piipityksen aikaan. Tärkein odottamani vaikutus kastraatiolta on kuitenkin se, etteivät muut urokset enää kohtelisi Lokia uroksena. Se kun kerää poikkeuksellisen paljon puoleensa urosaggreja uroksia, vaikkei edes puistossa käy. Viimeksi tällä viikolla remmilenkillä ollessamme eräs irtomäykky kävi varoittamatta Lokin päälle jostain pimeästä pusikosta. Näitä on Lokille sattunut ihan liian monta kertaa, toivottavasti leikkauksen jälkeen ei enää.

Lilon kanssa arki on pääosin sujuvaa - se on todella helppo lenkitettävä, pysyy hirveän hyvin myös vapaana ollessaan mukana, tottelee ja hallitsee käytöstavat. Ainoa pientä stressin poikasta aiheuttava asia on yksinolot, jotka eivät ole ihan niin ongelmattomia kuin Lokilla aikanaan. Ne yleensä ovat sitä luokkaa, että jotain pientä sotkua on tehty (ei mitään dramaattista, korkeintaan joku paperi silputtu tai vaatteita levitelty lattialle) ja haukkumista on kuulunut 1-2min jossain vaiheessa yksinoloa (äänitän siis yksinolot). Kerran ihan alkuaikoina oli Lilo huutanut n.40min, mutta se johtui siitä, että sillä oli vatsa tosi löysällä ja se oli oksennellut aiemmin päivällä. Mutta nyt sitten eilen olimme Lokin kanssa neljä tuntia poissa peltoleikkien takia, ja Lilo oli A) kaatanut koiraportin ja B) haukkunut säännöllisen satunnaisesti ensimmäiset kaksi tuntia. Todella poikkeavaa käytöstä siltä, mikä pisti hieman säikäyttämään. Luulen kuitenkin, että syynä oli se, että Loki oli haukahtanut rappukäytävässä pelottaville lattian vahaajille (:D), ja Lilo oli tietysti kuullut sen --> pyrkinyt portin yli isoveikan luokse --> kaatanut portin --> säikähtänyt entisestään. Toivon todella, että syy olisi se, ja ettei tällainen huuteleminen enää toistuisi. Jätin vielä testiksi koirat n. 20min ajaksi yksin, kun kävin kaupassa, ja silloin olivat olleet ihan hipihiljaa. Ehkäpä tämä oli nyt vain yhden kerran juttu. Tänään tulee vielä asia testattua, kun joudun menemään kaupungille kangas- ja joululahjaostoksille, missä varmaan vierähtää vähintään pari tuntia.

Keskiviikkona olin poikkeuksellisesti Lokin kanssa hallilla, ja Lilo oli sen ajan hoidossa. Halusin tehdä Lokin kanssa vähän itsenäistä aksaa, ja nyt oli kerrankin pojalla täysin vire kohdallaan. Se teki töitä mielettömän hyvin, ja kaikki toimi.

Aluksi tehtiin seuran treeneissä tehtyä kontaktiharjoitusta. Eli hallin sivulle laitettiin agipöytä, jonka reunalta laitettiin lattialle laskemaan puomin toinen sivu. Eli käytössä ei ollut koko puomi, vaan pelkkä loppukontakti. Käskysanalla "touch" Lokin pitäisi itse hakeutua kontaktille oikein (takajalat kontaktilla, etujalat maassa, ei väliä istuuko/seisooko/makaako) ja odottaa siinä. Naksuttelen ja palkkaan sitä muutaman kerran, mieluiten aina silloin, kun Loki katsoo maahan (ja sehän katsoo :D). Sitten kävelen eteen, missä odottaa targetilla palkka. Kun Loki katsoo targettia, kutsun sen käskysanalla "tule", ja Loki tulee targetille. Tämä on sujunut ihan jees myös seuran treeneissä, mutta Loki ei oikein ole hahmottanut oikeaa paikkaa kontaktilla - välillä toinen takajaloista on maassa, välillä etutassutkin jää kontaktille. Keskiviikkonakin harjoitus alkoi näillä samoilla virheillä, mutta jossain vaiheessa Lokin päässä syttyi lamppu, ja se alkoi hakea toistuvasti oikeaa paikkaa. Olin ihan ekstaasissa, koska tuo oli todellinen breaking point, jonka avulla päästään todella paljon eteenpäin kontaktitreenissä. Hyvä me! :D

Sen jälkeen tehtiin keppitreeniä verkkojen kanssa. Loki ei ole ihan hirveästi tehnyt itsenäisesti keppejä, olisiko tämä ollut nyt kolmas kerta. Kuitenkin harjoitus on Lokille todella mieluisa, ja juttu lähti luistamaan heti alusta asti. Kokeilin  sitten harjoituksen aikana ottaa verkkoja pois, ja lopussa Loki suoritti kepit mallikkaasti niin, että kaksi verkkoa puuttui (alusta ja lopusta). Olin tosi tyytyväinen ja mieli teki teettää lisää, mutta säästelin koiraa ja lopetettiin onnistumiseen, mikä oli varmasti hyvä ratkaisu.

Tässä video treenin keskivaiheilta, kun verkkoja oli poistettu yksi:

Sitten päätettiin vielä treenata pikkuisen irtoamista vauhtiympyrän avulla. Tätä oltiin tehty hieman pidempänä versiona parin viikon takaisissa seuran treeneissä, ja se ei silloin mennyt mitenkään ihan mahtavasti. Hidasta oli ja vaati ohjaamista aivan loppuun saakka. Edelleenkään se ei irtoa kovin hyvin, mutta nyt sentään vauhtia riitti!

Hyvä Loki! <3

***

Kilometripostaus jatkuu... nimittäin typerien loska- ja sadekelien takia jouduin tekemään Lilpalle vielä yhden ulkoilutakin. Käytössä oli vain jämäkankaita, joten takista tuli hieman veikeä ja monenkirjava, mutta hoitaahan se asiansa. Samalla ajattelin tehdä tähän "ohjeet" tai lähinnä sen tavan, jolla itse olen tehnyt näitä takkeja. Toivottavasti siitä on edes jollekulle hyötyä. :) Tätähän voi siis soveltaa myös fleecetakin tai toppatakin tekoon pelkästään kankaita muuttamalla.

Koiran takkiohje

Vaihe 1: Piirrä palat

Itse en käytä kaavoja, koska Lilo kasvaa kokoajan ja teen takeista usein vähän eri mallisia, joten olen kokenut parhaaksi vain piirtää palat silmämääräisesti. Se ei ole vaikeaa, pitää vain käyttää apuna selänpituutta ja kaulanympärystä, jotka ovat mielestäni ehkä takin suhteen tärkeimmät mitat.

Ensin piirsin ja leikkasin punaisesta collegesta (vuorikangas) kaksi kuvassa näkyvää palaa, ja sitten näiden avulla piirsin vastaavat ulkoilukankaaseen.

Itselläni oli tosiaan hyvin niukasti kangasta käytettävissä, joten jouduin tekemään päällipalat kahdesta eri ulkoilukankaasta. Älkää välittäkö siitä, vaan kuvitelkaa, että kyseessä on yhtenäinen kangas. :D

Vaihe 2: Ompele selkäsaumat yhteen

Seuraavaksi ommellaan sekä vuori- että päällipalat selästä yhteen. Eli ensin neulataan oikeat puolet vastakkain, ja sitten vaan ompelukoneella surrataan.

Tässä siis näkyy selässä nuppineulat, joiden yli sitten ompelen:

Vaihe 3: Ommellaan vuorikangas kiinni päällikankaaseen

Tämän teen itse niin, että laitan nuppineuloilla vuorikankaan ja päällikankaan reunoistaan yhteen, taas kerran oikeat puolet vastakkain. Kaula-aukon kohta jätetään neulaamatta ja ompelematta, koska sen kautta tekele käännetään sitten takaisin oikein päin.

Näin kankaat on neulattu yhteen reunoistaan:

Vaihe 4: Siistitään reunat













Kun tekele on käännetty oikeinpäin, näyttää takki enemmän pussimaiselta möntiltä kuin oikealta takilta. :D Se johtuu siitä, että reunat ovat pussimaiset. Siksi ne siistitään, eli ommellaan takki reunoja pitkin mahdollisimman läheltä reunaa. Edelleenkin kaula-aukko jätetään rauhaan.

Näin ikään:

Vaihe 5: Rinta

Takki ei ole vielä kiinni rinnasta, joten se täytyy tehdä seuraavaksi. Itse olen tehnyt niin, että takissa on rinnan kohdalla runsaasti liikkumatilaa, eli rinnusta on ommeltu kiinni vain ihan kaula-aukon juurelta. Kuva keroo paremmin:

Eli lärpäkkeet menevät limittäin, ja ne ommellaan yhteen vain tuosta kohtaa, missä neula on. Näin takki pysyy tukevasti päällä, mutta liikkuu koiran liikkeiden mukaan, eikä näin estä suuria liikkeitä esim. juostessa ja leikkiessä.

Vaihe 6: Mahapala

Nyt takki on jo suht pätevän näköinen, ja sitä kannattaa sovitella koiran päälle, jos mahdollista. Voit katsoa silmämääräisesti, kuinka iso mahapalan kannattaa olla, jotta se suojaisi vatsaa mahdollisimman hyvin ja ulottuisi molemmilta puolilta tarpeeksi lähelle selkää. Itse en jaksanut sovitella, vaan tein mahapalan silmämääräisesti.

Taas piirsin ja leikkasin ensin vuoripalat, joiden avulla tein samanlaiset ulkoilukankaasta. Kuten näette, ulkoilukangasta ei ollut mitenkään turhan runsaasti. :D Kankaat on siis kuvassa kaksinkerroin, eli paloja tulee yhteensä neljä.

Kuvassa palat on neulattu yhteen mahapalan pitkältä sivulta, ja siitä ne kuuluu ommellakin yhteen. Tee se tässä vaiheessa.

Sen jälkeen neulataan vuoripala ja päällipala yhteen, taas kerran oikeat puolet vastakkain. Jätä ompelematta kiinnityslärpäkkeen kohdalta (mahapalan kapein kohta, joka kiinnittyy myöhemmin takin rinnukseen), koska sitä kautta voi kääntää mahapalan taas oikein päin.

Kun mahapala on käännetty oikein päin, voi senkin reunat siistiä samaan tapaan kuin aiemminkin, eli ompelemalla reunoja pitkin.

Tämän jälkeen mallataan takkia taas koiran päälle ja vähän mittaillaan, että kuinka pitkälle mahapalan halutaan ulottuvan. Tämän perusteella voi leikata pätkän leveää kuminauhaa, joka kiinnitetään mahapalan kapeaan lärpäkkeeseen. Jos kuminauhaa ei ole saatavilla, voi lärpäkkeestä tehdä pidemmän - kuitenkin omasta mielestäni kuminauha on parempi, käytännöllisempi ja koirallekin mukavampi.

Kun kuminauha on mahapalassa kiinni, voi sen toisen pään ommella rinnukseen, aivan kaula-aukon alapuolelle - siihen kohtaan, mistä rinnusta on ommeltu kiinni.

Sitten mahapala pitäisi vielä saada kiinni. Taas kerran sovita takki koiran päälle ja mittaile, kuinka pitkät tarranauhat tulee leikata, jotta takki menee helposti kiinni ja jättäisi kenties vielä vähän säätövaraakin. Toiselle puolelle mahapalaa tulee "pehmeä" tarranauha ja toiselle puolelle karhea. Ole tarkkana, että karhea puoli tulee ommeltua oikein päin.

Nyt on mahapala valmis, enää kaulus ja koristelut jäljellä!

Vaihe 7: Kaulus

Viimeisiä viedään! Eli mittaile koiran kaulanympärystä ja lisää senttejä rohkeasti sen verran, että kaulus varmasti mahtuu menemään tuskatta koiran pään yli. Mielummin hieman liian iso kuin liian pieni. Ei ole kiva kiskoa rystyset valkoisina takkia koiran päältä, kun pää juuttuu kaulukseen. Ulkoilukangas ei myöskään anna periksi, joten sitä suuremmalla syyllä kauluksen on oltava riittävän leveä. Mittaa myös pituus - itse tykkään, että korvatkin jäävät peittoon ikään kuin hupuksi jos sataa. Kaulusta voi muina aikoina kääriä lyhyemmäksi. Lilolla mitat ovat suunnilleen 37 + 25 + saumanvarat.

Piirretään näiden mittojen mukaan siis kaksi tuubia (vuori- ja päällikankaasta), jotka ovat piirtovaiheessa suorakaiteen muotoisia. Niiden mitat on siis koko leveys (kaulanympärys) ja koko pituus.

Tämän jälkeen molemmat palat ommellaan tuubeiksi, oikeat puolet vastakkain.

Sitten tulee haastava osuus, nimittäin kauluksen ompeleminen takkiin kiinni. Takki käännetään ensin kaula-aukon kautta nurinperin.

Tällä tavalla (tosin mahapala kannattaa työntää tekeleen sisälle pois tieltä):

Tämän jälkeen molemmat tuubit laitetaan nuppineuloilla kiinni kuvassa näkyviin kaula-aukkoihin, niin että tuubit on ensin käännetty OIKEIN PÄIN. Tällä tavalla tulee taas oikeat puolet vastakkain. Ulkoilukankaasta tehty tuubi on siis oikein päin neulattu vastaavaan ulkoilukangaskappaleeseen niin, että tuubi on ikään kuin takin "sisällä". Sama juttu vuorikankaan kanssa. Hankala selittää, mutta ehkä kuva taas auttaa:

Kun reunat on ommeltu, voi takin taas kääntää oikein päin jomman kumman kaula-aukon kautta. Simsalabim, takissa on nyt kaulus!

Kauluksen yläreuna kuitenkin on vielä avonainen, joten se pitää siistiä. Itse teen sen niin, että käännän sekä vuorikangasta että päällikangasta reunasta hieman sisäänpäin -> nuppineulaan -> ompelen mahdollisimman läheltä reunaa. Näin siitä tulee siisti.

Kas näin:

Nyt on takki valmis! Jos haluat lisätä takkiin koristeita tai esim. heijastimia, voit sen vielä tehdä. Se tuskin tarvitsee ohjeistusta. :) Itsekin aion vielä heijastinnauhaa takkiin ommella, mutta nyt oli kiire saada takki messiin sateiseen metsään, joten vielä en ehtinyt.

Sitten vielä ihastellaan lopputulosta.

Kaulus käärittynä:

Kaulus pitkänä:

Mannekiini revittiin uniltaan kuvattavaksi, siitä johtuu kärsivä ja uninen ilme. :D

Jos ohjeesta jäi jotain kysyttävää, niin kysykää rohkeasti kommenteissa! Kivoja ompeluhetkiä! :)

Bonuksena vielä kuva fleecehaalarista, jonka tein Lilolle viikko sitten:

Ehkä jaksan joskus tulevaisuudessa tehdä siihenkin ohjeet, katsotaan. :D