Ylä- ja alamäissä...

Lilolla oli viime viikon torstaina (24.7.) polvileikkaus. Leikkaus itsessään meni kyllä ilmeisen hyvin, mutta operoinnin aikana tuli vastaan pienimuotoinen yllätys. Nimittäin, eturistiside ei ollutkaan poikki, vaan takaristiside. Ortopedi jaksoi toistamiseen hämmästellä, miten harvinainen tapaus on kyseessä. Ensinnäkin, takaristarin vaurioituminen on jo itsessään todella epätodennäköistä. Ja silloinkin, kun niin tapahtuu, lähtee yleensä mukana luupala tai eturistarikin vaurioituu. Tällä kertaa ei niin kuitenkaan käynyt, vaan polvi oli ihan täysin ehjä ja normaali, lukuunottamatta tietysti tuota takaristaria. Vetolaatikkotesti oli antanut viitteitä eturistarin vaurioon, mutta ilmeisesti se johtuikin siitä, että sääriluu oli jotenkin muljahtanut paikaltaan.

"Olettamus vetolaatikkoliikkeen suunnan perusteella oli, että kyseessä on etummaisen ristisiteen repeämä. Leikkauksessa kuitenkin medial mini artrotomiassa todettiin, että etummainen ristiside oli ehjä, mutta takaristiside oli irronnut 2/3 yläkiinnityksestään. Vetolaatikkolöysyyden suunta johtui polven poikkeavasta lepotila-asennosta sekä seistessä että rauhoitettuna. Avulsiota (irronnutta luupalaa) ei ollut. Eturistisideleikkauksen sijaan tehtiin takaristisideleikkaus. 1,5mm reikä porattiin sääriluun mediokaudaaliseen yläosaan ja laitettiin no2 tigerwire siitä läpi sekä kiinnitettiin polvilumpion viereiseen kudokseen. Samanlainen kiristys tehtiin myös lateraalisesti. Lateraalisesti tiger wire kiinnitettiin pohjeluun yläosan ympärille.

Kierukat ok.

Suturat ovat polvinivelen ulkopuolella. Ommelaine menee jossain vaiheessa poikki, mutta siinä ajassa nivelkapseli on toivottavasti kiristynyt niin, ettei löysyyttä uudelleen ilmene.

Polvessa tulee mitä todennäköisimmin ilmenemään ontumaa elämän varrella.

Takaristisiteen repeämä on todella harvinainen. Lilon tapauksessa ollut ristisiderepeämä on vielä harvinaisempi kuin takaristisiteen kiinnityskohdan avulsioirtauma."

Toisaalta tämä yllätys oli ihan positiivinen, koska takaristiside ei ilmeisesti ole koiralle ihan niin tärkeä kuin eturistiside, ja leikkaus oli pienempi. Toisaalta ortopedi sanoi suoraan, ettei Lilosta miksikään ratajuoksijaksi tai agilitytykiksi ole (ei sillä, että sitä olisin sille kaavaillutkaan). Tavallisena lenkkikaverina ja seurakoirana kuitenkin pitäisi mennä ihan hyvin, tosin polvi todennäköisesti tulee jatkossakin satunnaisesti oireilemaan. Hieman synkkä tuomio siis alle vuoden ikäiselle koiralle. :/ Mutta näillä mennään - pääasia, että Lilo pääsee vielä viettämään iloisia ja tavallisia koiranpäiviä jatkossa. Onneksi minkään sortin nivelrikkoa ei näyttänyt olleen muodostunut, joten se on ainakin varsin positiivista.

Viikon päästä on kontrolliaika ja vasta kolmen viikon päästä jalan side otetaan pois, ja kuntouttaminen voidaan aloittaa. Siihen asti Lilo on pidettävä täysin levossa, ainoastaan 5-10min tarpeidentekokävelyt on sallittuja. Huoh. Lilolle tulee siis yhteensä parin kuukauden täysilepo. Mulla alkaa kohta loppua mielikuvitus kesken, että miten saan sen ilman liikuntaa väsymään. Lainaksi saadut älypelit alkavat sujua jo ihan tosta vaan.

(Joo ja tiedän, valjaat lörpöttää edestä pahemman kerran... pitäisi panostaa johonkin vinttarityyppisiin valjaisiin, mutta en oo vielä saanut aikaiseksi.)

Ja ikään kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, tytteli päätti muutama päivä ennen leikkausta myös aloittaa ensimmäiset juoksunsa. :D Liloa harmittaa juoksut selvästi paljon enemmän kuin tuo rupu polvi, se vaan köllii apeana kevythäkissä, ja se pitää kirjaimellisesti repiä sieltä ulos, jos haluaa viedä koiraa pissalle tai muuta. Tavallaan hyvään vaiheeseen kyllä tuli juoksut, kun nyt muutenkin joutuu pitämään koiraa kokoajan remmissä. Ja koska juoksut väsyttää Liloa ihan selvästi, niin ehkä tää lepoaika menee sävyisämmin. :D Tytteli on myös varsin kipakka Lokia kohtaan, joten ei sekään pääse sitten Lilon jalkaa härkkimään.

Näin valtavan innoissaan Lilo on pissatuslenkeistä...

Leikkauksen jälkeen Lilo oli tosi kipeä ja sekaisin, se itkeskeli paljon ja jouduin nukkumaan sen vierssä lattialla. Se ei pystynyt siirtymään vesikupille itse, ja näiden helteiden takia jouduin juottamaan sitä ihan tämän tästä. Aamuyöllä se teki ensimmäistä kertaa tarpeensa, ja sen jälkeen se ei olekaan itkeskellyt. Rankasta ekasta yöstä huolimatta toipuminen on (ainakin mun silmään) lähtenyt todella hyvin käyntiin. Lilo kävelee jalalla jo kuin pro, ottaa sillä ihan oikeanlaista askelta ja varaa sille painoa. Missään vaiheessa se ei ole ollut kiinnostunut jalastaan ja siinä olevasta hervottomasta siteestä.

Lilo, uusi peti, pinkit juoksupöksyt ja ihana sydänkuvio jalkapaketissa.

Helteet ja Lilon tilanne ovat valitettavasti vieneet jossain määrin huomiota pois Loki-parasta. Mulla ei yksinkertaisesti vuorokauden tunnit riitä Lilon aktivoimiseen, Lokin turbolenkkeihin, kotitöihin ja opiskeluun. Normaalisti kun meillä lenkit ovat 2-3h luokkaa, niin nyt on pitänyt ne nipistää 1,5-2h pituisiksi. Helle on kuitenkin ystävä tässä asiassa, sillä eipä tuo koira ihan kauheesti tunnu jaksavankaan. Ollaan koitettu noissa tuntimäärissä mahduttaa lenkkeihin monipuolisuutta - uimista/kahlailua, leikkiä, vapaanaoloa ja ennen kaikkea treenaamista. Ollaan jauhettu yksittäisiä juttuja - peruuttamista, istu/maahan/seiso, perusasentoa, seuraamista... edistystäkin on vähän nähtävissä. Myös frisbee on muuttunut kokoajan mieluisammaksi jutuksi, ja sitä heitellään aika ajoin.

Hidastahan tuo on, mutta siitä se lähtee! :D

Ai niin, ennen Lilon leikkausta koirat pääsivät maistelemaan mökkielämää viikon verran, kun olimme niiden, isäni ja veljeni kanssa vuokramökillä joen rannassa Äänekoskella. Lilo tietysti joutui olemaan pihassa narun päässä, mutta kyllä sekin näytti varsin kovasti nauttivan pihassa oleskelusta, ihmisten jakamasta huomiosta ja ympäristön vaihdoksesta. Loki tietysti oli oikein elementissään saadessaan tutkiskella tonttia, käydä uusissa maisemissa lenkeillä, uida sydämensä kyllyydestä ja tietysti haukkua oman äänensä kaiulle. :D Koirat käyttäytyivät varsin mallikkaasti, ja meillä oli ihan supermukava viikko ja hienot kelit.

Maisemat olivat varsin mukavat etenkin ilta-auringossa!

Tuo pikkuruinen huussilta näyttävä aitta oli mulle ja koirille. :D

Mitä olisikaan mökkeily ilman herkkuja!

Nam, nam, naudan savunilkkaa!

Pakollinen ryhmäkuva, koirat ja tukka vähän miten sattuu. :D